Kissan omistajuuden jälkeistä masennusta?

Kissa pissasi pilalle kaikki minun kengät. Ainoastaan vanhat lönttänät jäi pissavapaaksi. minulla kilahti lopullisesti, vaikka sisimmässäni tiesin mille tuo pissausvimma oli protesti. Lapsen tulon myötä olen ollut kissoja kohtaan joko täysin välinpitämätön tai olen komennellut niitä enemmän tai vähemmän vihaisena. Tämä pissikaija, Iines on vielä minun kissa ja niinpä kärsi minun välinpitämättömyydestä ja vihamielisyydestä kaikista eniten.
Vihoissani haukuin kaverille kissani alinpaan helvettiin ja sanoin, että saa jos haluaa. Hän halusi ja innostui kissavaavista. Sen jälkeen oli kieltämättä olo, että mitä tuli tehtyä. Mutta ei pahemmin kaduttanutkaan. Oli sellainen olo, että on kissalle itselleenkin parempi toinen koti, jossa on aikaa ja halua seurustella Iineksen kanssa.
Ja kun Iines uuteen kotiinsa pääsi, olin oikeastaan onnellinenkin Iineksen puolesta, koska uusi emäntä oli todella omistautunut. Teki huomioita Iineksestä, jotka olin oikeastaan jo itse unohtanut. Ja jaksoi kaivaa netistä mitä rotua Iineksessä kenties on. Tuli tulokseen, että Siperiankissaa on ja paljon.
Mutta koti oli tyhjä. Olin näkeväni Iineastä joka paikassa ja sen tajuaminen, että kun kesällä uuden kodin löydän ja sinne pääsen, ei siellä olekaan karvaturria jossain kuorsaamassa. Paljon lohdutti se, että uudessa kodissa Iines oli hyvässä hoidossa. Sai jopa kermaa ja tonnikalaa. Meillä hän sai saman tasoista ruokaa vain juhlapäivinä ja siellä jaksettiin leikkiäkin. Mutta koti oli silti tyhjä.
Parin yön päästä saan tekstiviestin missä kysytään, että milloin voin hakea kissan. Uusi emäntä oli saanut allergiaoireita ja ei kyennytkään pitämään Iinesta itsellään. Toinen puoli minussa huokasi raskaasti, mutta toinen puoli oli todella onnellinen, kun "lapsi" tulee takaisin kotiin. (Minä vierastan sitä, että ollaan äitejä ja isiä lemmikeille. Vaikka ymmärrän sen kyllä, koska onhan ne lapsiin verrattavia siinä, että ne pitää hoitaa yms. ja rakkaitakin ovat. Mutta silti en ole kissani äiti).

Nyt Iines makaa sohvalla ja yllätys yllätys nukkuu. Jos minä jotain tämän parin päivän aikana opin, niin sen, että tykkään minä siitä kuitenkin loppupeleissä. Lupasin itselleni, että vaikka tuntuukin siltä, että syli on täynnä, kun tyär siinä jo on, että pidän Iinestakin siinä ja annan aikaani sillekin. Otan myös kissanhoito hukeja pois exältä itselleni. Ihmeen nöyrästi hän on kissat hoitanut melkein mukisematta, vaikka minä en ole tikkua niiden eteen nostanut.

Pois en anna kuin vain jos tytär osottautuu allergikoksi tai jotain muuta vastaavaa tapahtuu. Ja silloinkin mielellellään jollekin tutulle, jonka luo pääsee katsomaan.