torstai 17. marraskuuta 2011

Valehtelija! Valehtelija!

Kävin ystäväni, Maritan kanssa pikaburgerilla. Paluumatkalla mormonit pysäytti ja koska minulla ei ollut muka aikaa jutella siitä miksi en usko Jumalan olemassaoloon ja antaa hänen selittää sen olemassaoloa, niin hän sai minut antamaan puhelinnumeroni sille.
No, melkein.. Minä en ole koskaan antanut väärää puhelinnumeroa edes ei-toivotuille kosijoille (joita mulla tietenkin tulee ovista ja ikkunoista. -sarkasmia-), mutta nyt pälisin mitä sattuu numeroita ja nimenikin valehtelin. Mikään muu nimi ei sitten tullut mieleen kuin Marita (juu, Marita.. Ei kestä kiittää), mutta puhelinnumero ei toivottavasti ollut Maritan. Nyt on huono omatunto ja kiinnijäämisen riski on suurehko, kun mormonikirkko on tuossa melkein naapurissa.