Saunalahti pilas mun ihmissuhteen

Kohtasinpa netissä mielenkiintoisen naisen, vaan tämä paska saunalahti näppäsi yhteydet poikki juuri, kun lähetin viestin ja sinne se katosi bittiavaruuteen mun huolella kirjoittamani viesti. Aamulla rupesin kirjoittamaan sitä uudestaan, niin hänpä oli jo poistanut profiilinsa. 

Sinne meni sitten sekin. Kokeilin epätoivoisesti häntä keskustelupalstalla huhuilla, mutta toistuvien sääntörikkomusten vuoksi osallistuminen keskusteluun oli estetty. Mikä on moielenkiintoista, koska en pahemmin ole siellä keskusteluun osallistunut. 

 

Hymy

Elämää lapsen kanssa 3

Tytär - Tyhmä!
Minä - Ei saa haukkua ketään tyhmäksi.
Tytär - Tyhmä!
Minä - Se on ite tyhmä, joka toista haukkuu tyhmäksi.
Tytär - En minä toista hauku. Äitiä haukun.

35 - Herja Räkä-Tuohus

Kolmekymmentäviisi vuotta sitten tällä päivämääränä keskiviikkona synnyin Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa. Minä olen sen verran lapsellinen, että yleensä olen odottanut synttäreitä, vaikka oikeastaan aina on ollut minusta kiinni

****

Tuollaisen aloitin 16.11.2012. Tuo olisi jatkunut valituksella kuinka olisin halunnut pitää bileet, mutta sitten oli rahapula ja ja ja ja ja.... En enää edes muista. Mutta reilu annos itsesääliä olisi taas valunut näppäimistöltä epämääräisen lukijoukon luettavaksi. Mutta sitten tuli kutsu kavereille iltaa viettämään. Sain lahjaksi suklaakonvehteja, ilmapalloja ja SALEn kassin. Meinasin pihistää vielä pallon mihin oli kirjoitettu jotain viidenkympin läheisyydestä, mutta unohdin.

Eilen oli YTn pikkujoulut, missä sain lempinimen Herja Räkä-Tuohus. Sieltä en tuntenut kuin kourallisen. Viihdyin ajoittain, mutta huomasin olevani samassa pöydässä missä oli "tylsiä" selväpäisiä, jotka ei päässeet samaan henkiseen tilaan ympärillä olevien humalaisten kanssa ja ihan liian kännisiä mihinkään sosiaaliseen toimintaan. En kuulunut niihin kännisiin. Muutaman lonkeron join, mutta ei ne päähän asti kerenneet. Kyllä se täytyy myöntää, että olen jo niistä kuvioista ulos kasvanut.
Mutta silti mietin menenkö mukaan tulevaan näytelmään vai odotanko suosiolla kesän lasten näytelmää...Kaipaan kipeästi elämää kodin seinien ulkopuolella ja kaukana tietokoneesta.

Liian Paksu Rakkauteen

Facebookin casting ryhmässä etsitään kokopitkään rakkauselokuvaan nuoria ja hoikkia näyttelijöitä... Joskus sitä miettii, että kuinkahan monta rakkauselokuvaa on tehty, joissa on pääosassa pullukka tai kypsempi ihminen tai kenties molemmat? Ilman, että se elokuva olisi komedia ja/tai ne se pullukka söis koko ajan tai puhuisi ruoasta. 

Kyllä meillä ei-standardikauniillakin ja vähän vanhemmillakin ihmisillä on samanlaiset tunteet kuin nuorilla ja hoikillakin. Toisinaan jopa ihmissuhdekin tai jopa kaksi... Vai muuttuisiko sellainen elokuva, mikä kertoo ei-kauniiden rakkaustarinan joka tapauksessa komediaksi, vaikka sitä ei sellaiseksi ole tarkoitettu?

I'll never be thin

Viime viikonloppuina pizzaa tänä viikonloppuna mustikkapiirakkaa....

Ja nyt meni kerralla kuin Strömsöössä. Kermaviilisörsselin ohje netistä ja taikinana valmismurotaikina... NoM NoM NoM...

Heikomman aineksen pohdiskelua

En ole jaksanut kamalasti seurata koko Saul Schubak kohua. Luin kyllä facessa kiertävän linkin siitä mitä hän oli jossain facekeskustelussa sanonut. Sama pätee Elisa Siekkiseen, joka olisi sallimassa raiskauksen avioliitossa (Elisa Siekkiseen liittyvä artikkeli). Varsinkin Schubakin komentin luettuani minulla heräsi mielikuva ylimielisestä yliopisto-opiskelijasta. Jos ammattikoululaisista on tietty stereotypia, niin yliopisto-opiskelijan stereotypia on pitkään tummaan takkiin ja hattuun pukeutuva, ylimielisyyteen oman epävarmuutensa piilottava älykkö tai sellaiseksi itsensä mieltävä kirjaviisas.

En jaksa paasata siitä miten Schubak stereotypisoi kaikki heikkotuloiset alko/huumeongelmaisiksi (ihan kuin ns. paremmissa piireissä ei näitä ongelmia esiintyisi), enkä siitä, että toimeentulotukeen turvautuvilla lapsiperheillä ei oikeasti edes ole lapsilisiä, koska ne lasketaan sosiaalihuollossa tuloiksi. Siinä mielessä olen jopa samahkoa mieltä, että lapsilisillä pitäisi olla tuloraja. Ei hyvätuloiset perheet niitä oikeasti tarvitse, kun taas heikompi tuloisilla ne ei edes riitä.
Ja erityisesti minua ärsyttää se, että kun aikuiset ovat (taas) kostamassa lapselle sen mitä eivät hyväksy lapsen vanhemmissa. Kyllä se alkoholisti äiti tai isä ryyppää, vaikka ei lapsilisää saisikaan, kun taas heidän lapsilta vietäisiin sekin pieni taloudellinen turvahko mitä heillä on. Ja en ole niin naiivi, että kuvittelisin etteikö perheissä missä on alkoholi- yms. onglemaa menisi ongelman ylläpitämiseen enemmän kuin lapsen tarpeiden täyttämiseen. Mutta ratkaisu ei ole lapsilisien ja muiden tukien poisto.

Sattumalta näin Schubakin haastattelun televisiossa ja mielikuvani hänestä vahvistui entisestään. Mutta penseyden sijaan tunsinkin vähän myötätuntoa. Hänestä huokui nuoruus, naivius ja elämän kokemattomuus.. Ja erehtynyt ajattelemattomasti kommentoimaan asiaa, josta ei oikeasti ymmärrä mitään ja nyt on hätää kärsimässä, kun on pakko keksiä perusteluita. Sama pätee Elisa Siekkiseen. Minä toivon, ettei hänen tarvitse koskaan kokea mikä on ero raiskauksella ja seksillä. Mutta kummankin kohdalla olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksiä noin 10-20 vuoden päästä. Vaikka myönnettäköön, että kumpikin sanoi ääneen asioita mitä aika moni salaa päässään ajattelee ikään katsomatta.

Projisointia vai.... ?

Yksi kerta suihkussa tyttäreni alkoi selittämään kuinka kaksi tai kolme oli töninyt häntä päiväkodissa. Yritin kysellä häneltä mitä oli tapahtunut ja muuta, mutta en saanut oikein kunnollista vastausta. Yhden nimen hän sanoi, mutta en saanut selvää oliko tönimiseen puututtu. Vanhempainillassa sanottiin, etteivät ne aikuiset kerro lasten välisistä kahnauksista, jos ne on siellä tarhassa jo selvitetty. Toisaalta asia tuntui tyttöä mietityttävän vielä illallakin. En tiennyt olisinko miten hysteerinen, jos olisin asiasta kysynyt päiväkodissa, jos asia on jo selvitetty. Asiaa vaikeuttaa se, että vaikka siellä omahoitajasysteemi on, niin se on toteutettu heidän omalla tavallaan. Eli, en tiennyt kenelle asiasta olisi voinut puhua. Aamulla vastassa oli toisen osaston hoitaja. En sitten hänelle alkanut asiasta puhumaan.
Päätin olla tuntosarvet auki jahka vastaavanlaisia kertomuksia tulee lisää. Silloin aion ottaa asian puheeksi päiväkodissa.

Tästä on kulunut jo muutama viikko. Vastaavanlaisia kertomuksia ei ole tullut, mutta ilokseni tyttäreni on usein leikkinyt yhden vakava silmäisen tytön kanssa, kun olen tullut hakemaan. Tyttäreni kanssa leikkivä tyttö tuntuu olevan tempperamentiltaan täysin tyttäreni vastakohta. Ensimmäisellä hakukerralla tyttäreni ilmoitti hyvin mielissään, että "Hän ei voi lähteä kotiin, koska leikkii ........n kanssa". Toinen tyttö vain katsoi minua kulmiensa alta hyvin vakavana. Eilen vakavasilmäinen tyttökin alkoi laittamaan leluja pois, vaikka tytärtäni kehoitettiin tekemään, niin kun tulin tätä hakemaan.
Ja päiväkodin tädit ovat kertoneet jostain pojasta, jonka kanssa tyttäreni mielellään leikkii. Mutta minulle tyttäreni ei ole pojasta puhunut, niin kuin ei kenestä muustakaan lapsesta päiväkodissa. Kerran hän huusi yhden pojan nimeä unissaan. Näki kaiketi tästä pahaa unta. Päiväkodintäti sanoi, että tyttäreni aina kyselee kyseisen pojan perään, vaikka ei pahimmin leiki tämän kanssa. Tyttäreni on kuulema aluksi ollut syrjäänvetäytyvä, mutta viime aikoina alkanut ottamaan kontaktia muihinkin lapsiin.

Minä toivon sydämeni pohjasta, että tyttäreni löytää oman paikkansa lasten joukossa ja saa kavereita. Sitä niin helposti pelkää, että oma lapsi käy läpi samat kuviot kuin itse kävi lapsena.

No nyt meni kuin Strömsöössä

Ainakin melkein. Jauhelihatäyte ei ollut oikein mun mieleen ja liikaa tuli mausteitakin. Mutta ainakaan ei levinnyt uunissa.

"Niin kuin taikuri faktoja kiertämään", terveyshuolia ja aurinko

Onnistuneesti olen onnistunut välttelemään SITÄ biisiä. Se on aika helppoa, kun ei kuuntele radiota eikä laita musiikkikanavia päälle. Koulukaverit on alkaneet tuoda keittiöön radiota ja pelko perseessä olen odottanut milloin tulee se hetki, kun SE biisi tulee ja keskiviikkona se hetki koitti. Pakkasin patonkeja ja odottelin tunnereaktiota ja biisin loppumista (kolmisen minuuttia on aika Vtun pitkä aika, kun sen päättymistä odottelee). Tunnereaktiota ei tullut, mutta sen käsitin, että sehän on mun ja 4:n biisi.
Ihmeekseni en niitä sen sanoja koskaan edes oppinut, vaikka minä yleensä laulujen sanat muistan aika hyvin. Mutta sen biisin sanat onkin helppo sivuuttaa, kun se laulaja mumisee niin, että se ei kuulosta edes suomelta. Ehkä 4 teki tahallaan sen ja tämä pöljä meni ja lankesi, vaikka toinen popittaa tälle biisiä, jossa asiat sanotaan ihan suoraan. Tai hän ei kertakaikkiaan itsekään ajattele mitä siinä biisissä lauletaan. Tai biiseissä ylipäätään.

"Niinkuin taikuri faktoja kiertämään". Jep Jep... Vaan taisi olla eilisaamu, kun oli Voice TV päällä pitkästä aikaa "hiljaisuuden" tai jonkun tylsän aamuohjelman sijasta.

  

(Niin... Tää ei ole SE biisi)

Muuten olen ollut ihmeen hyvällä päällä suurimman osaa aikaa. On ollut ihmeen kevyt olo ja hymy on ollut herkässä. Pitää nauttia tästä niin kauan kuin tätä kestää. Tyttärenkin kanssa on mennyt hyvin ja hän on ollut niin herttainenkin. Yleensä hän on saanut ihan hirveän kiukuttelukohtauksen, kun olen hakenut hänet päiväkodista, mutta viime aikoina hän on hymyillyt ja juossut jopa syliin. Kyllä se vain niin on, että lapset peilaavat sinun omat tunnelmat takaisin x 100.

Vähän varjostaa tät mun hyvää tuulta, että torstaina pesin käsiä ja yhtäkkiä alkoi vasemman käden nimetöntä kutittamaan ja sormien väli alkoi punottamaan. Nyt on nimettömän ja keskisormen välissä ihottumaa ja pelottaa, että kädet ei kestäkään jatkuvaa pesemistä. Se olisi sitten ammatinvaihto kesken opiskelujen ja mitä sitä sitten alkaisi?! Yritän olla vajoamatta itsesääliin tämän asian takia ennen kuin asia on varmistunut. Vähän näyttää, että pitää lääkäriaika maanantaina tilata. Koulukaveri heitti ilmaan ihokeliakian. Mitä sitä sitten syö, jos ei saa syödä pullaa?