Marraskuu 16.2017

Minä olen pelännyt neljänkymmenen ikävuoden lähestymistä kuin ruttoa, kun on tuntunut, etten vielä ole selvinnyt ikäluvun alkamisesta kolmosellakaan.
Vaan tässä valkeni, että vanheneminen tapahtuu halusi tai ei. Jos olen rehellinen itselleni, niin en halua olla enää kaksikymppinen. Eikä oma elämäni ollut siinä iässä edes mitenkään mukavaa. Ahdistusta itsestä, ihmissuhteista. Tunne-elämä muutenkin tempoili narsistisesta kusipäisyydestä pohjattomaan lohduttomuuteen johtuen nuoruuden epävarmuudesta ja kasvukivuista.
Nykyään ahdistus on lieventynyt, mutta en edelleenkään fanita itseäni ja rakkaussuhteessa kusisin asiani edelleen, jos sellainen olisi. Narsistisesta kusipäisyysestä en  tiedä, kun viime aikoina ei ole ollut kamalasti onnistumisia.
Sen sijaan, että noitusin vanhenemista, niin ottasin erilaisen lähestymistavan siihen.
Mitä iloa on sileästä naamasta, jos sitä itse inhoaa? Jospa sitä oppis rakastamaan, kun se on ryppynen. Jospa neljällä kymmenellä ikävuodella oppisinkin hyväksymään itseni, vihdoinkin.

Tapahtui tähän mennessä...

Olen miettinyt aikalailla elämääni. Tällä kertaa en ole rypenyt itsesäälissä. Enemmänkin, että mitä itse voisin tehdä ja mitä oikeasti haluan tehdä. Elämä näytti suuntansa, kun olin jo päättänyt mennä ammatinvalintapsykologille, niin minut valittiinkin kokkikoulutukseen. Jouluksi 2016 minun pitäisi valmistua. Ennen kuin pääsin mietin, ettei minusta ole keittiöalalle, kun olen niin hidas. Nyt mietin, että käyn koulun loppuun ja alan oikeasti tekemään asioilleni jotain. Jo kouluaikana, mikäli aikaa vain löytyisi.... Viuh!

Olen maalannut apinan raivolla. En osaa olla tekemättä mitään, mutta alkaa joka nurkka olla täynnä minun maalauksia. Eikä kukaan halua ostaa? Anyone????
Olen miettinyt, että haen pokkana apurahaa näyttelyn järjestämistä varten. Olisivat ainakin sen kuukauden pari. Jossain muualla. Mikä se on se vimma, joka tuo sen pakonomaisen vimman tehdä?
Teatterisssakin minulla on luomiskausi. Ohjaan ensimmäisen ison näytelmäni yksin.

Olen siis pohtinut, pyörinyt mudissa ja sitten taas pohtinut ja tullut tulokseet, että... Minä en ole valmis rakkaussuhteeseen kenenkään kanssa. En ole ollut sitten kesän 2012 jälkeen. Minä en voi ns. Antautua kenenkään vietäväksi ennenkuin muisti jälki kesän 2012 tapahtumista on totaallisesti poistunut kipuhermoilta. Eli.... Yksin olen.... Loppuelämäni yksin.

MUTTA se ei haittaa. Sillä ei ole metkitystä. Ei enää...

Ammatillisessa mielessä: aion koputtaa joka puuta ja tehdä sitä mitä osaan, eli säheltää siellä ja täällä. Minä kun en osaa mitään kunnolla, mutta vähän sirä sun tätä. Yrittäjyyttäkään en enää sulje pois mahdollisuuksista. Mitä vain, jotta pääsen pois syrjäytyneiden ryhmästä.

Ja koska elämä ei ole koskaan helppoa.... Tyttärelleni on diagnosoitu asbergerin oireyhtymä. Itsekäs minä haluaa kiukutella, että TAHALLAAN HALUTAAN VAIKEUTTAA ELÄMÄÄNI!!!!!!!! Mutta isoin osa minusta on huolissaan miten tyttäreni tulee pärjäämään. Maailma on kova erilaisia kohtaan ja kovenee koko ajan. Diagnoosi oli ensin järkytys, vaikka itse sitä epäilinkin, mutta nyt alan jo tottua. Tytärhän on edelleen sama lapsi kuin ennenkin. Diagnoosit on vain diagnooseja.

Täti on irti!

Kerran ku mää menin Karaokebaariin. Oli perjantai ja pääsin just ja just sissään. Mää katon, että mitä nuo nuoret oikein laulaa!? Mää menin sen baarimikon luokse ja sanon, että "laita Antti Tuisku soimaan".
Laita Antti Tuisku soimaan.
Ja luppaan laulaa,
luppaan laulaa.
Ja sitte ku mää laulan.
Täti on irti.

Ooooo! Pöytä täyteen!
Montut aukee
Ku muorit hoilaa.

Ooooo! Sylkee lentää.
Ja ku saan laulaa
Täti on irti.

Ja baarimikko oli, et
"hei! Täällon lauluvuorot.
Ja ihan niinku muutkin.
Oota sun vuoroo.
Oota sun vuoroo.
Oota sun vuoroo.".
Mut sitku on mun vuoro:
täti on irti.

Ooooo! Pöytä täyteen!
Montut aukee
Ku muorit hoilaa.

Ooooo! Sylkee lentää.
Ja ku saan laulaa
Täti on irti.

Ja sitte ku sain laulaa,
Niin jengi alko buuaan.
Mä tulin hevimestaan.

Ooooo! Pöytä täyteen!
Montut aukee
Ku muorit hoilaa.
Ooooo! Sylkee lentää.

Ooooo! Pöytä täyteen!
Montut aukee
Ku muorit hoilaa.
Ooooo! Sylkee lentää.
Tärykalvot ei säästy kellää.

Järjestysmiehet pilkun aikaan minut ulos kantakaa.
Oooo! Pöydät täyteen.
Sitte ku laulan,
Täti on irti.

Yksinäisyys

Välillä olen onnellinen elämään tälläisenaan ja välillä, kuten nyt, suren, kun minulla ei ole ketään eikä tule ketään.

Minuun ei rakastu kukaan ja minä en rakastu keneenkään. Yksin, aina yksin. Ruma, lihava, paska.

Vaaliturhauma 2015

Yöllä mietin, kun odottelin unta, ettei oikeastaan voi muuta tehdä joka neljäs vuosi kuin pettyä. Yksikään varteenotettava iso puolue ei ole mulle mieleen. Pitää vain iloita Vihreiden menestyksestä ja että vasureillakin on muutama piikki edes niiden oikeistolaisten lihaa pistämässä, ettei tästä ihan sydämetön maa tule.

Ystäväni mietiskeli ennen vaaleja, että Vihreiden ja Vasemmistoliiton pitäis tehdä vaaliliitto jo ihan senkin takia, että aika moni heiluu siinä Vihreiden ja Vasemmistoliiton välissä. Minä mietin, että miksi ne ei yhdisty, koska maailma on muuttunut siitä mitä se oli, kun Vasemmistoliitto perustettiin? 

Noh... Minä toivon, että uus eduskunta tekis jotain meidän pienituloisten ja pätkäläisten hyväksi. Välillä tuntuu, että vähempi stressiä oli, kun oli kortistossa ja sossun luukulla. Vaikka pahoin pelkään, että kokkarit ja kepulaiset keskittyy vain omien kavereiden auttamiseen ja persut luulee auttavansa, kun ajavat maahanmuuttajat ulos ja ajavat muutkin vähemmistöt ahtaalle. VITTU!

Wikipedian kertomaa kylmää faktaa

Tää oli J.Bn blogissa. Teen itsekin, kun oli niin hauska.

Haastan mukaan kaikki, joilla on tylsää. :) 

Wikipedioi itsesi, eli mene Wikipedian sivuille ja vastaa kysymyksiin klikkaamalla vasemmassa valikossa olevaa “satunnainen artikkeli” -kohtaa. 

01. Mitä pelkäät?

Greatest! countrylaulaja Johnny Cashin neljättä albumia.

02. Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?

Sagwan, yhdysvaltalaisen 40-osainen animaatiosarjan, joka perustuu lastenkirjailija Amy Tanin samannimiseen teokseen Sagwa, the Chinese Siamese Cat.

03. Mitä haluaisit häälahjaksi?

Jari Levyn, oululaisen lauluntekijän ja muusikon.

04. Mitä palvot?

Tummatilapiaa (Oreochromis macrochir), joka on tilapioihin kuuluva kirjoahven, jota tavataan eteläisen Afrikan vesistöissä.).

05. Mistä näet unta ensi yönä?

Nyyrikistä.

06. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa?

Karl-Åke Asph:n, joka on entinen ruotsalainen maastohiihtäjä ja olympiavoittaja 

(Kuka nyt ei haluaisi ruotsalaista olympiamitalistia ostaa?)

07. Mistä aiheesta kirjottaisit kirjan?

Iraelin merivoimista.

08. Mitä keräilet?

Cerbalus aravensis hämähäkkilajia.

09. Mihin paras muistosi liittyy?

Luetteloon Ruotsin merivoimien korveteihin

10. Turhin tietämäsi asia?

Manninen

11. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?

Silvano Piovanellista

12. Minkä asian parissa tulet työskentelemään/työskentelet ammatissasi?

Ruusuvallankumouksen
(Kaikki hipit barrikaadeille!!!!!)

13. Mikä saa sinut aina nauramaan?

Sulttaanitiainen

14. Entä itkemään?

Ultra Games

15. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?

2,2,4-trimetyylipentaanin eli iso-oktaanin, joka on eräs oktaanin (C₈H₁₈) 18:sta isomeeristä. Se on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan väritön veteen liukenematon neste.

16. Mitä sinulla on taskuissasi?

 Mark Richard Acres

(Toisilla on avaimet taskussa ja ehkä muutama sentti. Mullon amerikkalainen koripalloilija)

17. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi?

Miki Fujimura, japanilainen laulaja 70-luvulta.

18. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?

Avoin lähdekoodi

19. Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan?

Ferdinand Alexandre Colyn, entisen jalkapalloilijan

20. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?

Mikko Rossi, toukokuussa -40 kuollut jääkärikapteeni.

21. Mitä rakastat eniten maailmassa?

Major League Lacrossea, on pohjoisamerikkalaista haavipallon ammattilaissarjaa

22. Mistä aiheesta tekisit kappaleen euroviisuihin?

Ankeasta alusta. 

(Se ois niinku klassisesta musiikista vaikutteita ammentavaa punkkia)

23. Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta?

Luettelon Digimon Tamersin jaksoista

24. Mikä sinä todella olet?

Paralahti

Crash! Boom! Bang!

Onkohan olemassa yhtäkään naisista pitävää naista, jolla ei ole vakavia mielenterveysongelmia? Ok. Minäkin syön mielialalääkkeitä varmaan lopun elämääni, mutta mietityttää silti.
Tässä deittaillessa ja muutaman seurustelusuhteen pätkän läpi käyneenä... Ei yhtäkään, jolla olisi edes pikkuvarvas maan pinnalla.

Yksi oli äärimmäisen peloissaan kaikesta ja vainoharhainen, koska oli kaapissa. Ihastui omaan kuvaansa minusta, mutta kun tapasi minut, niin tajusi ettei olekaan ihastunut. (Ei enää näitä kiitos).

Toinen eli omassa erinomaisuudessaan ja uskotteli itselleenkin, että haluaa perhe-elämää ja muuta mitä kuvitteli minusta saavan. Oikeasti hän ei pitänytkään ulkonäöstäni ja tytärtäkin jaksoi ehkä sen kymmenen minsaa. Loppujen lopuksi hän halusi vain kostaa exälleen. Hän soitti pyytääkseen anteeksi. Mutta senkin takana lopulta oli vain huoli mitä minä hänestä ajattelen kuin minulle aiheutettu paska.

Kolmas ylistressaantunut raivotar. Hyvä, kun en turpiini saanut.

Tämä viimeisin laitto faceviestin, että on ottanut yliannostuksen insuliinia. Minä soitin hänelle ambulanssin ja suhde päättyi siihen. Hän postaili ympäri facea miten hänet on jätetty tekstiviestillä sairaskohtauksen takia. (Hän jätti mainitsematta, että me puhuttiin harvoin mistään kasvotusten tai edes puhelimessa. Hän varainkin laitteli viestejä, kun oli puhuttavaa).

Joo, olen kusipää.

Välistä unohtui se yksihuijari ja sen uskomattomat tarinat. Häntä en kertaakaan ole tavannut, enkä halua. Onneksi sen verran oli sentään itsesuojeluvaistoa jäljellä. Minä olen päättänyt, että omissa ongelmissa on ihan tarpeeksi kantamista. Kantakoot muut omansa. Minen enää jaksa