Hyvää äitienpäivää minulle ja muille äideille

Sitä minä tuossa mietin, että oli aika, kun elämä oli joka kuukautista pettymista jaa uutta yritystä. Surua ja täytyy myöntää kateellisuuttakin. Kaikki ympärilläni sai lapsia, paitsi minä. Sitten, kun näytti, että NYT se vihdoin tapahtuu minullekin, niin ei se lapsi saanutkaan elää. Silloin tuntui, että pitää haudata myös unelma äitiydestä.
En sano, että, kun lakattiin yrittämästä, niin sitten se vihdoin tapahtui, koska ei se niinkään mennyt. Mutta sanon, että olimme onnekkaita ja pieni tytär syntyi 10.2.2010 monen vuoden itkujen, pettymysten ja kateellisuuden jälkeen.
Pitää muistaa tämä, kun uhmaikäinen huutaa naama punaisena ja tuntuu, että keinot on loppu ja kohta itsekin räjähdän. Lapsi on lahja, joka ei ole itsestäänselvyys.

Uusi koti uudet kujeet

En tiedä kerroinko täällä jo, mutta emme ole enää Karjasiltalaisia. Muutimme pois. Lähiöön, missä on joka talon pihalla lasten leikkipaikka ja taloja on puolikaaressa ja muutenkin lähekkäin. Täällä kolmiossa tuntuu kuin tilaa olisi kaksi kertaa enemmän kuin Karjasillan kaksiossa. Ja ihme kyllä tunnen oloni todella kotoisaksi, vaikka kuvittelin, etten koskaan asettuisi tällaiselle seudulle missä on vain taloja talojen jälkeen ja Sale.
Siitäpä hiipii mieleeni pelko, että menetetään tämä. Muuttolaatikotkin aion viedä varastoon, koska siellä ne on valmiina. Sinne on entinen asukas vaan jättänyt omaa roinaansa. Ne pitää ensin käydä läpi ja hommautua eroon turhasta. Ja sitten vasta voin sinne omat kamani viedä.
On vain tunne, että täältä tulee pian muutto pois. Vaikka en halua. En kerta kaikkiaan. Tämä on minun koti. Odottelen entisen kämpän takuurahoja, jotta voin käydä ostamassa itselleni elämäni ensimmäisen kirjahyllyn ja mattoja. 

Uusi lääkitys on myös alkanut purra. Enää en ole alamaissa ja energiaakin on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. MUN KÄMPPÄ, SIIS KOTI, ON SIISTI!!!! Kaikki jotka mut tuntee, tietää, ettei mun asumukset ole koskaan kamalan siistejä olleet, pois luettuna aika jolloin olin vielä ex tyttöystäväni kanssa, ja sekin oli exäni ansiota. Ei minun. Olen imuroinut kolme kertaa viikon sisällä ja tiskannut joka päivä. Tavarat on niille kuuluvilla paikoilla, eikä siellä minne ne jää ja lattiat on puhtaat tavaroista. Pyykkikorissa on pari hassua lakanaa tällä hetkellä. Kaveri sanoi, että venlafaxin on toimeennuttava lääke ja minut se ainakin on saanut pois apatioimasta koneen äärestä. Jos tämä persoonallisuuden muutos on lääkkeen ansiota, niin enpä kovin mielelläni siitä luovu.

Ainoa iso miinus on seksuaaliset häiriöt. Ei kamalasti tee enää mieli, mikä on hyväkin, koska eipä ole pahemmin seksielämääkään. Ja onhan nuita muitakin, joita en ala tässä luettelemaan.

Ja nyt sopivasti, kun libidoa on ajettu alas kemiallisesti, niin minulla on toiset treffit tiedossa saman naisen kanssa. Jotenkin nurin kurista...