Nyt ei huvita enää mikään.

Tänään on mennyt ärsyttävien asioiden listalle aika monta asiaa, joita ei voi tässä luetella. Tai no voi, mutten halua. Viimesin, jonka voin luetella: Mummot, jotka alkaa kassalla kyselemään jonkun tun Lotus nenäliinan perään. Sitähän ei voi kysellä silloin, kun on siellä nenäliinoja valkkaamassa. Vaan pitää odottaa, että pääsee kassalle asiasta avautumaan. Ja senkin jälkeen, kun kassaneiti on juossut katsomassa niitä tun nenäliinoja ja tullut takaisin todeten, ettei ole Lotus nenäliinoja ole valikoimassa. Alkaa tämä mummo vielä jaaritella miten Lotus nenäliinat on hyviä astmaatikoille. Kassaneitihän ei voi rahastaa samalla, kun kuuntelee Lotus nenäliinan pölyn keräämättömyydestä ja muita kassoja ei tietenkään ole auki. Tämä aiheuttaa sen, että bussi menee nenän edestä ja pitää kävellä tuon Siperian halki kotiin.

Hyppysellinen mediapeliä ja rohkeuttakin

Ajattelin jo, etten jaksa enempää tätä vaalitouhua seurata, kun oma ehdokas on ollut alusta asti melko selvä, vaikka vaalien ensimmäisen vaalipäivän alla kanta vähän horjuikin. Mutta tänään osui silmiin lööppi: Vaalit ratkeaa homoliittokysymyksestä. Niinistö: Avioliittossa on mies ja nainen. (En nyt ihan tarkalleen sanoja muista). Mietin, että miten niin "ratkeaa"? Niinistö olisi vahvassa etusuosikin asemassa olisi vastassa ollut kuka vaan.
Aloin sitten miettiä, että lehdistöllä on kyllä melko paljon valtaa. Ihmisiä, kun voi ohjailla jo pelkillä sanavalinnoilla. Mikael Junger sanoi omassa statuksessaan, että Iltapäivälehdistö on jo ehdokkaansa valinnut, kun eilisen tai toissapäiväisen iltapäivälehden lööpissä oli iso otsikko (jonka joku oli sanonut): SIVARI EI VOI OLLA SUOMEN PRESIDETTI. Ja nyt tuo Niinistön lausunto, joka ei varmasti loukkaa kuin sitä 10% väestöstä, jota se konkreettisesti koskee ja en tiedä loukkaako kaikkia heitäkään. Suurin osa vaan nyökyttelee sen kummemmin ajattelematta, että miksi se sitten on näin ja miksei olisi toisin. Näin välikysymyksenä, mikä ihme siinä avioliitossa oikein on, kun se pitää nuin omia?
Jo ennen vaaleja oli itsestään selvää, että Niinistö menee toiselle kierrokselle. Ja vasta nyt aloin pähkäillä, että miksi se oli niin itsestään selvää? No, kun mediassa niin toitotettiin. Kuinkahan moni äänesti Niinistöä siksi, koska hän on näiden vaalien selkeä voittaja, koska lehdissä televisiossa ja muuallakin niin on touhotettu jo vuosia ennen vaaleja? Itsekin sorruin laskeskelemaan, että jos toisella kierroksella Niinistöä vastassa on Väyrynen ja varsinkin Soini, äänestän Niinistöä. Jos Niinistön suosiota ei olisi niin hypetetty, olisiko hän saanut niinkin isoa etumatkaa kuin sai? Mene ja tiedä...
Väyrystä varmaan harmittaa, koska hävittyään nämä vaalit, hän alkoi saada sympatiaa osakseen. Tämän päivän lööpissä Paavoa ja Vuokkoa verrattiin Johannes ja Kyllikki Virolaiseen. Jos heidän saamansa julkisuus ennen vaaleja olisi ollut yhtä lämmintä, olisiko Väyrynen nyt toisella kierroksella?

Minä tiesin jo ennen vaaleja, että luultavimmin äänestän joko jomman kumman vasemman puolueen ehdokasta tai sitten Vihreän puolueen ehdokasta. Ja kun kuulin, että se on Haavisto, niin eipä tuota kamalasti tarvinnut pähkäillä. Joskun muinoin luin Haaviston kirjoittaman kolumnin ja se teki minuun vaikutuksen viisaudellaan ja kiihkottomuudellaan, vaikka asia selkeästi oli hänelle sydämen asia. Ja jo sekin rohkeus astua ehdolle tänä aikana, kun kansa oli ilmaissut tahtonsa antamalla äänivyöryn puolueelle, joka suojelee siipiensä alla myös äärioikeistoa. Minulla ei olisi rohkeus siihen riittänyt. Olisin tyytynyt saamaan AkuAnkkaraivareita itsekseni tai samanmielisten kanssa.Tai nimettömänä netissä. Kuten tähänkin asti.

Minä huomasin jo joskus murkkuikäisenä, että rohkeus ei välttämättä ole sitä, että uskallat uhota ryhmässä tms. Silloin (kun varmaan vielä tänäkin päivänä) oli nuorille tärkeää olla yksilöllinen, mutta sitä uskallettiin olla vain ryhmässä muiden samankaltaisten kanssa. Jos joku oli "oikeasti" erilainen, niin hän joutui helposti kiusatuksi. Ja sitä kai se on näin aikuisiälläkin. On rohkeaa, että uskaltaa kyseenalaistaa yhteiskunnan itsestäänselviä instituutioita, sukupuolirooleja ja "hokemia", joita meille hoetaan lapsesta asti. Ja vielä seisoa kantansa takana sittenkin, kun ei olekaan muiden samanmielisten ympäröimänä. Tai nimettömänä netissä.