Tänään oli hyvä päivä

Sanovat, että itse voi vaikuttaa omalla asenteella siihen esim. millainen päivä tulee. Tänään olen todistanut tuon väittämän vääräksi.
Aamulla otti päähän nousta ja samoin teki tyttärelläkin. Kun hän sanoi, että "Äiti, jäädään tänne", mielessäni mietin kehitänkö mielikuvitus astmakohtauksen vai migreenin. Mutta vastuullisuus voitti ja taistelin tyttären ylös. Just, kun alkoi oikein kunnolla keittämään hänen väsykiukuttelu, niin tytär otti kädestäni kiinni ja sanoi: "Onpa mukavaa olla taas turvassa". Kuka voi olla vihainen enää tuon jälkeen? En minä ainakaan.
 
Kun tytär oli saatu turvallisesti tarhaan, niin taas alkoi tympäsemään, koska tiesin, että koko päivä menee siivotessa, koska ei ole seuraavan päivän valmistelujakaan. Hyvässä lykyssä pääsisin tekemään sämpylöitä ja reissareita, mutta olin jo orientoitunut päivän mittaiseen tiskaamiseen ja illan mittaiseen paikkojen puunaamiseen. Mutta minä olin saanut "ylennyksen" ja pääsin esipaistamaan pihvejä. Sen jälkeen ei pahemmin tympässyt siivota loppupäivää.
 
Lisäksi sain Spectsaverssiltä tekstiviestin, että uudet rillini ovat haettavissa. Nyt voin heittää inhoamillani vanhoilla rilleillä, vaikka vesilintua, koska näen uusilla laseilla sen vesilinnun hyvin tarkasti.
Hyvä päivä, etten sanoisi.

2013

Olen miettinyt mitä voisin menneestä vuodesta kirjoittaa. Alkuvuodesta en muista mitään ja kesästä tuntuu olevan ainakin kymmenen vuotta aikaa. Syksyllä löysin kuin löysinkin rakkauden. Ja sattumalta silmiini osui kuvia, joita otin hänestä niihin aikoihin, kun tavattiin ja huomasin, että sekin suhde tuntuu menevän hirmu vauhtia eteenpäin. Siis tunnetasolla, ei muuten.

Ja koska valmistuminen on ihan kynnyksellä, niin totta kai lentelee mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin. Kuten... En ihan jouluksi valmistunut. Se olisi vaatinut voimavaroja ja aikaa, joita minulla ei kertakaikkiaan ole. Mutta vähän joulun jälkeen kuitenkin tai muutama kuukausi siitä...

Noh... Loppuvuodesta, marraskuussa, sairastin helvetillisen influenssan. Makasin monta päivää kovassa kuumeessa. Lopulta pääsin jaloilleni ja kerkesinkö minä olla viikkoakaan uudessa työssäoppimispaikassa, kun yskä, joka on minulle ihan normaali kuumeen jälkitauti, ei vain ottanut laantuakseen ja joka vaivasi eritoten toppipaikassa (joka oli leipomo) ja nukkumaanmentäessä.

Yksi ihan normaali lauantai menin käymään tyttären kanssa Kärkkäisellä ja tuntui, että happi loppuu ja etten jaksaisi kävellä bussipysäkille. Koko kauppareissun ajan oli painostava olo ja kotiravussa nojasin kaiteeseen aina välillä, että jaksaisin nousta toiseen kerrokseen. Ajattelin, että influenssan jäljiltä kunto on vain laskenut niin huonoksi.
Mutta kun seuraavana arki aamuna matkalla päiväkotiin en meinannut millään jaksaa kävellä pientä nyppylää ylös ja tuntui, ettei happi kertakaikkiaan riitä, niin tiesin, ettei kaikki ole ihan hyvin. Sain vietyä tyttären kuitenkin päiväkotiin ja tuntui, että olisi pitänyt Höyhtyän ostarilta ryömiä terveyskeskukseen, mistä ne toimitti OYSiin ehdottoman kävelykiellon kanssa. OYSissa eivät olleet varmoja onko minulla keukokuume vai keuhkoputken tulehdus, mutta astmadiagnoosi oli ihan varma. Viikon minä siellä makasin happiletkuissa ja hengittelin muutaman tunnin välein avaavaa ja hoitavaa lääkettä.

Vuosi sitten loppui epätietoisuudessa, että valmistunko kenties ammattiin, jota en voikaan terveyteni puolesta harjoittaakaan? Allergiatestit olivat kaikki negatiivisia, ettei minulla ainakaan niitä ole ihotestien perusteella.

Summasummarum, jos jotain voisin viime vuodesta sanoa, että se oli melkoinen matka, mutta vaikka siihen mahtui normi-ihmissuhdepettymystä ja terveyden romahtamista, niin se ei jäänyt mieleeni yhtä kamalana kuin vuosi 2012.
Olen kuitenkin ollut viime vuonna ja tämän alkuvuodenkin jokseenkin tyytyväinen elämääni (mikä on paljon).
Tälle vuodelle on tulossa suuria muutoksia mahdollisen paikkakunnanvaihdon myötä (riippuen siitä saanko töitä vai en). Ajokortistakin olen uskaltaunut haaveilemaan.

Viikonmokailut Top satunnainen järjestys

- Ti oli eka päivä työssäoppimispaikassa ja minä myöhäistyin kaikista busseista ja olin puolituntia myöhässä. Ei siinä mitään muuten, mutta etsin sen puolituntia oikeaa ovea.
- Olin mielestäni sopinut uuden sohvan tuonnin perjantaille klo 15, jonka takia tein hieman pidempiä päiviä, että pääsisin perjantaina kotiin aikaisemmin. Torstaina soittaa kierrästyskeskuksen ukko, että ovat oven takana.
- Kokki kysyi, paljonko pakitin jotain ruokaa, mitä en muista enää. (Tarkottaen, että paljonko kyseistä tuotetta on menossa tarjolle). Minä vastasin, että minä pakitin ne kaikki.
- Torstaina olin soittavinani lastenvalvojalle. Puhelimeen vastasi mies, jonka nimestä enkä tittelistä saanut selvää. Oletin, että se oli sossun työntekijä ja aloin tilaamaan aikaa liittyen lapsen elatusapu ja -tukiasioihin. Mies toisessa päässä sanoi pari kertaa, että "Soitinkohan ihan oikeaan numeroon?". Kohta tajusin, että mies oli minun pomo, jonka numero puhelimeni luettelossa lastenvalvojan alla.
Onneksi pomo ei muistanut minun nimeä. Hän myöhemmin nimitti minua Elliksi ja luuli, että olen 22-vuotias. Olisi pitänyt antaa hänen uskoa, että olen niin nuori, niin ehkä mun sähläilyt menis nuoruuden piikkiin. Nyt ne kyllä paljastaa totuuden: Minä maalasin taivaanrantaa, kun käytännönjärkeä jaettiin.