tiistai 28. tammikuuta 2014

2013

Olen miettinyt mitä voisin menneestä vuodesta kirjoittaa. Alkuvuodesta en muista mitään ja kesästä tuntuu olevan ainakin kymmenen vuotta aikaa. Syksyllä löysin kuin löysinkin rakkauden. Ja sattumalta silmiini osui kuvia, joita otin hänestä niihin aikoihin, kun tavattiin ja huomasin, että sekin suhde tuntuu menevän hirmu vauhtia eteenpäin. Siis tunnetasolla, ei muuten.

Ja koska valmistuminen on ihan kynnyksellä, niin totta kai lentelee mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin. Kuten... En ihan jouluksi valmistunut. Se olisi vaatinut voimavaroja ja aikaa, joita minulla ei kertakaikkiaan ole. Mutta vähän joulun jälkeen kuitenkin tai muutama kuukausi siitä...

Noh... Loppuvuodesta, marraskuussa, sairastin helvetillisen influenssan. Makasin monta päivää kovassa kuumeessa. Lopulta pääsin jaloilleni ja kerkesinkö minä olla viikkoakaan uudessa työssäoppimispaikassa, kun yskä, joka on minulle ihan normaali kuumeen jälkitauti, ei vain ottanut laantuakseen ja joka vaivasi eritoten toppipaikassa (joka oli leipomo) ja nukkumaanmentäessä.

Yksi ihan normaali lauantai menin käymään tyttären kanssa Kärkkäisellä ja tuntui, että happi loppuu ja etten jaksaisi kävellä bussipysäkille. Koko kauppareissun ajan oli painostava olo ja kotiravussa nojasin kaiteeseen aina välillä, että jaksaisin nousta toiseen kerrokseen. Ajattelin, että influenssan jäljiltä kunto on vain laskenut niin huonoksi.
Mutta kun seuraavana arki aamuna matkalla päiväkotiin en meinannut millään jaksaa kävellä pientä nyppylää ylös ja tuntui, ettei happi kertakaikkiaan riitä, niin tiesin, ettei kaikki ole ihan hyvin. Sain vietyä tyttären kuitenkin päiväkotiin ja tuntui, että olisi pitänyt Höyhtyän ostarilta ryömiä terveyskeskukseen, mistä ne toimitti OYSiin ehdottoman kävelykiellon kanssa. OYSissa eivät olleet varmoja onko minulla keukokuume vai keuhkoputken tulehdus, mutta astmadiagnoosi oli ihan varma. Viikon minä siellä makasin happiletkuissa ja hengittelin muutaman tunnin välein avaavaa ja hoitavaa lääkettä.

Vuosi sitten loppui epätietoisuudessa, että valmistunko kenties ammattiin, jota en voikaan terveyteni puolesta harjoittaakaan? Allergiatestit olivat kaikki negatiivisia, ettei minulla ainakaan niitä ole ihotestien perusteella.

Summasummarum, jos jotain voisin viime vuodesta sanoa, että se oli melkoinen matka, mutta vaikka siihen mahtui normi-ihmissuhdepettymystä ja terveyden romahtamista, niin se ei jäänyt mieleeni yhtä kamalana kuin vuosi 2012.
Olen kuitenkin ollut viime vuonna ja tämän alkuvuodenkin jokseenkin tyytyväinen elämääni (mikä on paljon).
Tälle vuodelle on tulossa suuria muutoksia mahdollisen paikkakunnanvaihdon myötä (riippuen siitä saanko töitä vai en). Ajokortistakin olen uskaltaunut haaveilemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti