maanantai 1. elokuuta 2011
Ajan kulku
Viime vuonna tähän aikaan tyttäreni oli ihan vauva. Tänään hän sai kengät itse jalkaan ensimmäisen kerran elämässään. Laitoi myssyn päähän ja sai takille raivarin, kun ei sitä osannut laittaa päälleen. Sitten unohti koko takin ja otti leikkisankkonsa ja alkoi kerätä siihen tavaraa.
Karrrrjasilta
Muutama vuosi sitten kävelimme J'n kanssa Karjasillan läpi ja ihastelin vanhoja puutaloja J'lle ääneen. Silloin asunto Karjasillalta tuntui utopistiselta niin kuin ero J'stäkin. Nyt ollaan erottu ja asutan kahdestaan tyttären kanssa pientä kaksiota puutalossa Karjasillallalla. En sentään omatkotitaloa. Mutta muuten tämä asunto on "täydellinen".
Muutto ei sujunut kömmellyksittä. Olin ymmärtänyt irtisanomisajan väärin ja irtisanoin vanhan asunnon kolme päivää myöhässä. Niinpä minulla oli heinäkuussa kahden kuun vuokrat maksussa. Sosiaalihuolto takavarikoi heinäkuun asumistuen ja hetken näytti ihan toivottomalta tilanne, mutta tuki oli tullutkin vuokranatajan tilille ja J maksoi vuokran normaalisti. Olen nyt velkaa J'lle puolikkaan vuokran, puolikkaan vesimaksun ja puolikkaan sähkölaskun.
Koska olen luottotietoivammainen uusi vuokranantaja vaati kolmen kuun vuokraa takuiksi. Sossu alkoi pitkän venkaamisen jälkeen maksamaan yhden (ensin eivät meinanneet maksaa yhtäkään, kun on kuulema ollut aikaa varautua muuttoon. Olisi kiva nähdä miten kyseinen sossu säästää kodinhoituesta takuuvuokria yms. menoja, jos puoliso on työmarkkinatuella). Onneksi vuokranantaja ehdotti, että maksan takuuni pienemmissä erissä. Oikeastaan se on hyvä, koska saan sen rahan takaisin tulevaisuudessa, kun muutan tästä pois. Ehkä sitten en ole luottotietovammainen ja voin sillä maksaa seuraavan takuuvuokrani.
Muuttoa varten piti vuokrata peräkärry. Onneksi Alppi Storesta saa vuokrata halvalla. Hänen, jonka piti toimia kuskina muutossani, auto jäi jumiin talleille. Näytti siltä etten pääsisikään muuttamaan. 15 minuuttia ennen kuin muuttoapu saapui paikalle sain autoa lainaan ja kuskinkin sitä kuskaamaan.
Itse muutto sujui tosi lupsakasti ja olimme aikaisemmin valmiit kuin ajattelinkaan.
Muutossa käyttämäämme autoa ei voinut käyttää peräkärryn palauttamiseen. Onneksi kaverini oli saanut autonsa takaisin talleilta ja hn lupasi palauttaa peräkärryn, Mutta vähän myöhässä tosin. Meillä oli pakko jättää kärry Toppilaan näkyvälle paikalle pelkällä pyörän vaijerilukolla lukittuna. Kaveri kirjoitti siihen lapun, että muuttohommien takia on siinä (kyseisellä paikalla ei saa parkkeerata muut kuin muuttajat). Siinä se seisoi yön sakottajien ja varkaiden uhallakin.
Seuraavana päivänä juuri ennen Alppi Storen kiinni menoa (ja minun kenraaliharjoitusta) tulee viesti, ettei kaverini saa kärryä kiinni autoonsa. Oli liian myöhäistä ilmoittaa asiasta Alppi Storeen. Eipä siinä, kärryt uhmaa sakottajia ja varkaita vielä yhden yön lisää.
Minulla meni kenraali päin prinkkalaa. Päähän ei mahtunut muuta kuin se peräkärry ja painajaismaiset visiot oven takana odottavista poliiseista. Tai ainakin epäilin heidän maksattavan koko peräkärryn hinnan. Kerjäsin J'tä soittamaan veljelleen, joka oli lomalla, mutta tuli kuitenkin aamulla hätiin. Eivät hekään meinanneet saada kärryä autoon kiinni. Mutta juuri kun olin vaipumassa todelliseen epätoivoon, he sai kuin saikin kärryn kiinni ja palauttivat sen Alppi Storeen. Missä ne totesi, että kärryt on rikki ja velkani J'lle kasvoi 5 eurolla.
Sirpaleet tietää onnea. Paitsi, jos rikot peilin. Siitä tulee 7 vuotta epäonnea. Laittelin kotia kuntoon ensimmäisenä yönä ja väsyneenä en huomannut lattialla olevaa lasista lampun varjostinta. Särjin sen enkä tiedä vieläkään miten sen onnistuin tekemään. Minä en omista imuria ja eikä sitä olisi voinut keskellä yötä alkaa huudattamaankaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin onnellinen, että tylsyydessäni katson televisiosta kaiken paskan mitä se suoltaa. Juuri ennen muuttoani katsoin Sillä Silmällä ohjelman, jossa annettiin vinkki, että lasinsirpaleet, jopa ne mitä ei paljaalla silmällä näe, saa pois leivän palalla painelemalla.
Jos asuminen Karjasillalla puutalossa oli viitisen vuotta sitten utopiaa, niin enköhän minä viiden vuoden päästä ole Marttojen aktiivijäsen.
Näin se elämä heittelee. Tämä asunto on sirpaleilla siunattu. Koulu alkaa ensi viikolla. Ainoa mikä ei ole paljon muuttunut on mun pyllyn koko.
Muutto ei sujunut kömmellyksittä. Olin ymmärtänyt irtisanomisajan väärin ja irtisanoin vanhan asunnon kolme päivää myöhässä. Niinpä minulla oli heinäkuussa kahden kuun vuokrat maksussa. Sosiaalihuolto takavarikoi heinäkuun asumistuen ja hetken näytti ihan toivottomalta tilanne, mutta tuki oli tullutkin vuokranatajan tilille ja J maksoi vuokran normaalisti. Olen nyt velkaa J'lle puolikkaan vuokran, puolikkaan vesimaksun ja puolikkaan sähkölaskun.
Koska olen luottotietoivammainen uusi vuokranantaja vaati kolmen kuun vuokraa takuiksi. Sossu alkoi pitkän venkaamisen jälkeen maksamaan yhden (ensin eivät meinanneet maksaa yhtäkään, kun on kuulema ollut aikaa varautua muuttoon. Olisi kiva nähdä miten kyseinen sossu säästää kodinhoituesta takuuvuokria yms. menoja, jos puoliso on työmarkkinatuella). Onneksi vuokranantaja ehdotti, että maksan takuuni pienemmissä erissä. Oikeastaan se on hyvä, koska saan sen rahan takaisin tulevaisuudessa, kun muutan tästä pois. Ehkä sitten en ole luottotietovammainen ja voin sillä maksaa seuraavan takuuvuokrani.
Muuttoa varten piti vuokrata peräkärry. Onneksi Alppi Storesta saa vuokrata halvalla. Hänen, jonka piti toimia kuskina muutossani, auto jäi jumiin talleille. Näytti siltä etten pääsisikään muuttamaan. 15 minuuttia ennen kuin muuttoapu saapui paikalle sain autoa lainaan ja kuskinkin sitä kuskaamaan.
Itse muutto sujui tosi lupsakasti ja olimme aikaisemmin valmiit kuin ajattelinkaan.
Muutossa käyttämäämme autoa ei voinut käyttää peräkärryn palauttamiseen. Onneksi kaverini oli saanut autonsa takaisin talleilta ja hn lupasi palauttaa peräkärryn, Mutta vähän myöhässä tosin. Meillä oli pakko jättää kärry Toppilaan näkyvälle paikalle pelkällä pyörän vaijerilukolla lukittuna. Kaveri kirjoitti siihen lapun, että muuttohommien takia on siinä (kyseisellä paikalla ei saa parkkeerata muut kuin muuttajat). Siinä se seisoi yön sakottajien ja varkaiden uhallakin.
Seuraavana päivänä juuri ennen Alppi Storen kiinni menoa (ja minun kenraaliharjoitusta) tulee viesti, ettei kaverini saa kärryä kiinni autoonsa. Oli liian myöhäistä ilmoittaa asiasta Alppi Storeen. Eipä siinä, kärryt uhmaa sakottajia ja varkaita vielä yhden yön lisää.
Minulla meni kenraali päin prinkkalaa. Päähän ei mahtunut muuta kuin se peräkärry ja painajaismaiset visiot oven takana odottavista poliiseista. Tai ainakin epäilin heidän maksattavan koko peräkärryn hinnan. Kerjäsin J'tä soittamaan veljelleen, joka oli lomalla, mutta tuli kuitenkin aamulla hätiin. Eivät hekään meinanneet saada kärryä autoon kiinni. Mutta juuri kun olin vaipumassa todelliseen epätoivoon, he sai kuin saikin kärryn kiinni ja palauttivat sen Alppi Storeen. Missä ne totesi, että kärryt on rikki ja velkani J'lle kasvoi 5 eurolla.
Sirpaleet tietää onnea. Paitsi, jos rikot peilin. Siitä tulee 7 vuotta epäonnea. Laittelin kotia kuntoon ensimmäisenä yönä ja väsyneenä en huomannut lattialla olevaa lasista lampun varjostinta. Särjin sen enkä tiedä vieläkään miten sen onnistuin tekemään. Minä en omista imuria ja eikä sitä olisi voinut keskellä yötä alkaa huudattamaankaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin onnellinen, että tylsyydessäni katson televisiosta kaiken paskan mitä se suoltaa. Juuri ennen muuttoani katsoin Sillä Silmällä ohjelman, jossa annettiin vinkki, että lasinsirpaleet, jopa ne mitä ei paljaalla silmällä näe, saa pois leivän palalla painelemalla.
Jos asuminen Karjasillalla puutalossa oli viitisen vuotta sitten utopiaa, niin enköhän minä viiden vuoden päästä ole Marttojen aktiivijäsen.
Näin se elämä heittelee. Tämä asunto on sirpaleilla siunattu. Koulu alkaa ensi viikolla. Ainoa mikä ei ole paljon muuttunut on mun pyllyn koko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)