Negativety - Have you had your minus sign today?

Nyt tiedän mikä minulla meni vikaan nuissa pizzoissa. Korjaan asian seuraavan kerran, kun pizzaa teen. Ehkä ensiviikonloppuna. Tyttökin söi hyvällä ruokahalulla.

Uhosin, etten näissä vaaleissa äänestä, kun ei kiinnostaneet pätkääkään koko kuntavaalit ja luulin olevani matkalla kotiin tänään ja kotimatkani varrella ei ole yhtään ennakkovaalipaikkaa. Jajajajajajajajajaja.... Noh, äänestin. Sitä tyyppiä, jolla oli tosi huono kuva, mutta joka mainitsi julkiset kulkuneuvot mainoksessaan. En tiedä jaksanko edes katsoa pääsikö hän läpi. Saanpa ainakin urputtaa seuraavat neljä vuotta lisää.

Noiduin tulostimeni maan alimpaan rakoon. Eilen ostin kalliit musteet ja se ei sitten mustaa väripatruunaa löytänyt ollenkaan. Olisi kai pitänyt mennä sen mustepakkauksen ja kuitin kanssa kauppaan ja valittaa, vaan kun en tiennyt oliko vika tulostimessa vai missä. Tyydyin ostamaan uuden mustan patruunan tilalle ja heti alkoi toimia. Nyt en tiedä rikoinko itse patruunan sitä laittaessani ja sörkkiessäni, vai oliko se valmiiksi rikki.

Ja en enää ikinä käytä google's document toimintoa mihinkään. Tein koulutyöni kovalla vaivalla ja väännöllä sinne, vaikka se vängällä halusi muutella asetukseni miksi sattuu. Työ piti siirtää tulostettavaksi adopelle, joka sotki vielä lisää ja tulostimesta tuli ihan eri näköinen työ, jonka minä olin kovalla työllä tehnyt. Yhdellä paperilla saattoi olla vain otsikko ja kuva. Teksti tulostui toiselle paperille. Jos huomenna jaksan yritän siirtää työn Wordille ja sitä käutta saada kunnolla se ulos. Ärsyttää, kun sitä haluaisi, että se näyttäisi hyvältäkin. Onneksi ei opiskella graaffista suunnittelua, niin voi olla, että saan anteeksi visuaalisen paskuuden, kunhan asiasisältö olisi ok.

Nyt uhoan, että en koskaan laihduta ja noidun saamattomuuttani. Nyt odotan käänteispsykologian alkavan toimia.

Uskokoon ken tahtoo... Minulla on ollut hyvä päivä. Ainakin tiedän, että valitsin oikeanerikoistumisalan. Meillä on ollut tässä jaksossa einesleivontaa ja minä en tykkää siitä yhtään. Enemmän viihdyn sittenkin hellan takana. Vaikka olen ihan käsi siinäkin.

Kokkailuhommia

Leivoin lauantain kunniaksi pizzaa. Tai en minä leiponut, kun tortilla valmispohjaa käytin. Nappasin idean Ihmisyyden blogista. Hän käytti peuraa, vaan minulla oli hunajamarinoituja broilersuikaleita, ananasta, punasipulia, mozzarellaa ja oliiveja. Kaverin piti tulla kaveriksi syömään, vaan ei se sitten päässytkään. Hän inhoaa sipulia, niin tein yhden ilman sipulia, yhden sipulilla, mutta ilman oliiveja ja yhden ilman sipulia ja oliiveja. Piti laittaa kuivattua valkosipulia, mutta unohdin.

Olisi pitänyt ottaa kuva "raakana". Näyttivät paljon paremmilta, mutta maistuivat tosi hyviltä, vaikka pääsivät uunissä levahtamaan.

Lupauksia, joiden pitämisestä en lupaa mitään

1. Alan kirjoittamaan omaa henkilökohtaista päiväkirjaa ja säästän minun mahdollisia lukijoita mun itsesäälimärinöiltä.
2. En enää revi pelihousujani niin usein tyttären kanssa.
3. Vähennän kiroilua
4. Ne normielämäntapa muutoslupaukset
5. Opettelen tykkäämään itsestäni

Voi sitä lupailla, vaikka ei ole uusvuos.

Taivalkoski

Palattiin juuri syysloman vietosta Taivalkoskelta, joka oli tällä kertaa nimensä veroinen, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Oltiin siskoni luona, koska veli poika oli varannut äidin vierashuoneen. Melkein joka päivä työnsin vaunuja Sperästä Lammen taakse. Taivalkoskelle satoi vielä lumikin, joten oli extra työlästä työnnellä niitä. Onneksi tyttö tuntui viihtyvän, vaikka ei kamalasti tai ollenkaan oltu ulkona yms. Kesällä, kun viimeistään taas Taivalkoskella taas käydään, niin vien hänet Satupolulle Taivalvaaralle.

Siskoni asuu nykyään vanhan kotitalomme naapurissa. Äiti myi talonsa viime vuonna ja muutti itse vuokralle. Kävin koiraa pissattamassa siinä entisen kodin edessä ja harmitti, kun en hoksannut laittaa silmälaseja päähän. Olisin (muka) vaivihkaa katsonut mitä sieltä kadulta ikkunan sisälle näkee, että millaiseksi uudet asukkaat on sen talon rempanneet.
Siellä minä vietin kipeimmät teinarivuoteni ja alku kaksikymppiseni. Jollain tapaa tuntui, että vähän taannuinkin niihin vuosiin takaisin, kun sitä Sperä Lammentaus lenkkiä kävelin päivittäin.

Kolmenkyppiä täytettyäni yritin elvyttää melkein jokaista teinariajan harrastustani. Mm. etanapostikirjeenvaihtoa. Mutta kaikki niistä jäi vähälle tai kokonaan. Maalaan joskus vieläkin. Mutta paino sanalla JOSKUS. Eron jälkeen sitten alkoi tämä ihmisen ikävä toisen luo. Ja sitä minä poin ensikertaa aikoinaan Taivalkoskella joskus 18. ikävuoden jälkeen ja samoja ratoja menivät ajatukseni taas, kun niitä tuttuja maisemia katselin taivaltaessani.
Silloin minun alitajuntaan painui Schindlerin lista ja sen tunteeton ja koreilematon väkivalta. Muistan vieläkin kuinka kävelin valkoisessa hangessa melkein umpilumisella polulla ja kuvittelin kuinka uniformupukuinen natsi ampuisi minua päähän ja miltä se punainen veri näyttäisi valkoisessa lumessa. Nyt ei sentään niin pohjalle pudottu.

Sisko on ihan vasta muuttanut miehensä kanssa yhteen. Tai hän muutti miehensä taloon. Lyhyesti sanottuna hänen miehensä teki samat eräälle toiselle naiselle kuin 4 teki minulle ja nyt tämä eräs nainen purkaa katkeruuttaan myös siskooni, joka on asiaan ihan syytön. Enpä voinut omille tunteilleni mitään, kun tunsin kateuden omaista tunnetta, kun siskolla on nyt kaikki mistä minäkin haaveilen ja oli vielä paskatilanteen se ns. voittajapuoli. Oli kuin olisi ollut kolikon toisella puolella vieraisilla. Ja kun siskoni puhui tästä heidän draamastaan, niin muistuipa siinä mieleeni omatkin katkeruudet ja muut... Eikä tilannetta auttanut yhtään, että tiedän kyllä, etten olisi haluamaani saanut 4 kanssa, vaikka asiat olisi menneetkin hyvin. Toki tuntui pahalta, että siskoni joutuu kantamaan miehensä  tekosten ja paskanjauhannan seuraukset. Mutta joo... Enemmän minä itsekeskeisesti mietin itseäni. Siskollani sentään on nyt se elämänsä rakkaus. Enkä yhtään liioittele.

Olisihan se kiva, jos nämä asiat menisi joskus tasan... Minä toivon, että jos ja kun minunkin elämään jotai hyvää tulee, niin tulisi se yhtä isona kuin tämä paska nyt ja tuntuisi se yhtä hyvältä kuin tämä paska masentaa nyt.

Minä siskollekin päivittelin kuinka minä olen päässyt yli isäni kuoleman, keskenmenon ja sen, mitä en nyt tässä sano, koska se ei suoranaisesti liity minuun, vaikka koskettaakin, mutta paha se on. Mutta tähän minä jumitan!?!

Mummola ei tuntunut mummolalta ja eikä se minun koti ole koskaan ollutkaan. Vanha kotitalo on maalattukin ihan uudella värillä. Mikä on oikeastaan ihan hyvä. Se on nyt uusien asukkaiden koti ja he ovat muokanneet talostaan mieleisensä ja rankan remontin tarpeessa se talo oli muutenkin.
Taivalkoskelle satoi lumi tiistaina. Oulussakin odotti ensimmäinen kunnon lumi, kun linja-autosta ulos astuttiin. Ja sitten taivallettiin takaisin "kotiin" liukkaalla lumisella tiellä työntäen puoltavia vaunuja ja raskasta laukkua selässä kantaen. "Koti"oven edessä tyttä osoitti eteenpäin ja sanoi "Mennään tuonne". Olisi kyllä tehnyt mieli mennä. Se on jännä se hetki, kun tajuaa, että on henkisesti koditon.

Vaan pari vuotta tässä pitää sinnitellä vielä ja jos yrittää keskittyä elämään elämää tässä ja nyt. Se on onnistunut melko huonolla menestyksellä tähänkin mennessä, vaan yritetään.

Kaikki hyvin ja sitten ei olekaan

Olen seilannut seilannut ristiriitaisissa tunneaalloissa. Toisaalta olen tyytyväinen taas elämääni pitkän tyytymättömyyskauden jälkeen, mutta samalla olen itkeskellyt omaa surkeuttani. Niitä samoja ajatuksia taas. Ei tarvitse varmaan toistaa.
En muista viimesiä menkkojani ja tunne-elämä hailahtelee. Jos en tietäisi varmasti, että raskaus on fyysinen mahdottomuus, niin epäilisin sitä vahvasti. Mutta oikeasti en tietäisi mitä tekisin, jos olisin raskaana. En minä jaksaisi yhden kaksivuotiaan ja pienen vauvan kanssa yksin. Joten olisin todella kipeiden ratkaisujen edessä.

Mutta ONNEKSI raskaus on mahdottomuus, joten kyse on vain mun päästä, joka tarvitsisi paljon terapiaa.

Kellä Onni sillä renttu elämä

Viikonloppu meni perinteisesti stereotypisen yh-äidin lapsettoman viikonloppu kaavan mukaan, vaihteeksi. Tyttö perjantaina äkkiä isälleen. Muutama lasi, ehkä vähän enemmänkin alkoholipitoisia juomia, baariin, mistä raahaan kotiin mahdollisimman väärän ihmisen. Aamulla löytyy puhelinnumero johon en aio soittaa enkä laittaa viestiä.
Ja tällaisen viikonlopun jälkeen minä tajusin, että mun elämä on ihan hyvä juuri näin. Kyllä ihmismieli on ihmeellinen.

Psyykkisiä ja fyysisiä kolareita BUM!

Koulumatkallani on kaksi tiukkaa käännöstä, joista olen aiemminkin miettinyt, että näissä voi joku päivä käydä pahastikin, kun ihmiset (ja minä heidän mukanaan kaarretaan kovalla vauhdilla menemään). No nyt siinä sitten kävi. Pari nuorta tyttöä ajoi vierekkäin koko tien leveydeltä edelläni ja jäivät seisomaan liikennevaloihin. Minä käännyt ainoasta raosta siitä tiukasta käännöksestä ja vastaan ajaa nuori poika ja koska minulla oli vauhti kova, niin kuin pojallakin, ja kummallakaan ei ollut mitään paikkaa mistä väistää, niin kolarihan siitä tuli. Onneksi kumpikin selvittiin naarmuitta.
Tänään on onnettumuusalttius ollut todella korkealla. Koulusta palatessanikin meinasi tulla pyöräkolari jonkun vanhemman miehen kanssa, joka ei yhtään seurannut muuta liikennettä. Kun siitä selvisin, niin näin, kun auto ajoi päin punaista ja melkein jonkun naispyöräilijän päälle.
Piti sitten tarkistaa Astron horoskoopista, että näkikö se ennalta onnettomuusaltiutta tälle päivää. Ei nähnyt, mutta tämän se näki:

"Tunnemaailma sekaisin?

Venus kvinkunssi Kuu

Alkaa:09.10.2012 Päättyy:12.10.2012

Voimakkuus:

Turvallisuus ei aina ole sitä, mitä kuvittelet sen olevan. Tänään saatat kokea jonkun läheisen pettävän luottamuksesi pahemman kerran jossain sinulle tärkeässä asiassa. Ongelma on kuitenkin vain sinun odotuksissasi ei kenenkään muun tekemisessä."

Saa vääntämällä vääntää tuota tekstiä, koska tänään en ole tunetnut kenenkään minua pettäneen, mutta takapakkia menin taas tässä kesästä toipumisessa. Eräänlainen petoshan siihen(kin) liittyi. Ja tuo odotus-homma osui suoraan napakymppiin. Tai melkein.
Itkun kanssa tulin koulusta, kun taas mietin, että minussa on joku perstavanlaatua oleva vika. Ja että kuinka olen tuomittu yksinäisyyteen.

Sentään sen verran olen mennyt eteenpäin, että olen huomannut jo muut naiset. Ihkuuntunutkin hieman yhteen. Kaukaisesti (taas) ja yksipuolisesti (taas). Tämä nainen on aika suurella todennäköisyydellä hetero ja yksi päivä näin hänellä fritsun kaulassa, joten se siitä... Mutta ainakin on astuttu askel eteenpäin, vaikka tunnemaailma märisee samaa.

Ostetaan onnellisuutta ja annetaan vaihdossa kykenemättömyys kontrolloida syömisimpulsseja. 

Hajatelmia 4

Miksi Perussuomalaiset käyttää Ruotsin värejä? Kuka niiden mainokset suunnittelee? Ne on ihan kamalia.

Mikä ihme vetää Johan Bäckmania? Minä en ymmärrä hänen motiiviaan lietsoa Venäjävihaa Suomessa ja Venäjällä vihaa kaikkia muita kohtaan. En ymmärrä...

Jos olisin bändi, olisin Zen Cafe

Muistojen tiellä

Yläasteella oltiin ja kaverit puhui Kauniista ja rohkeista, mikä oli minulle ihan outo ohjelma. Kävi ilmi, että Ridge ei mennytkään Carolinen kanssa naimisiin, kun hän pyörtyi alttarille. Ja siksi Brooke onkin Ridgen kanssa, eikä Caroline. Minä ihmettelin, että mikä syy se pyörtyminen on olla menemättä naimisiin jonkun kanssa. Olisi vain muuttaneet hääpäivää. Vasta vähän myöhemmin ymmärsin, että saippuaoopperamaailmassa pitää kaapata se hemesti kainaloon ja veri suussa kiitää alttarille. Muuten kilpakosijat/taret ehtii ensin.

Tunnustuksia(ko)

Viime lauantain piti olla Astron horoskoopin mukaan merkittävä päivä minun elämässä. Siitä alkoi uusi kahden vuoden sykli. Kaikki päivän tapahtumat olivat merkityksellisiä.
Osallistuttiin lapsen isän ja tyttären kanssa tyttären pikkuserkun 5-vuotissynttäreille. Söin siellä suolattua siikaa, johon ihastuin todenteolla, vaikka en raa'asta kalasta tykkääkään. Hetken mielijohteesta pyysin exää meille yöksi, kun halusin tehdä tyttären onnelliseksi. Bussia odotellessa tajusin, että ex rakastaa minua yhä. Qruiserissa pari vanhempaa naista laittoi viestiä. Vaan kumpikin asuu pääkaupunkiseudulla, joten se siitä sen syvemmästä sitten.
Syömisestä jäi huono omatunto. Sunnuntaina yritin hommata itselleni laksatiiviset vaikutukset syömällä rasiallisen xylitolpastilleja huonolla menestyksellä.

Tänään ostin salmiakkidumblepatukan ja sen takia ostin sitten paketillisen xylitolpastilleja. Tällä kertaa sain halutun lopputuloksen ja olen istunut vessassa koko illan.

Ehkä kuvittelen, että jos minä en osta laksatiiveja apteekistä tai työnnä sormia kurkkuun, vaan vedän jotain keinomakeutettuja pastilleja, niin en NIIN paljoa flirttaile syömishäiriön kanssa.Osa minusta haluaa sairastua anoreksiaan tai bulimiaan ja vihaa sitä, etten kykene olemaan syömättä. Ja iso osa minusta on alkanut tuntemaan syyllisyyttä joka ikisestä suupalasta ja vielä isompi osa minusta ei kykene vastustamaan herkkuja.

Perjantai on herkuttelupäivä ja silloin menen toiseen äärilaitaan, eli pakotan itseni syömään kaikkea makeaa ja suolaista runsaskalorista, vaikka ei mieli niin tekisikään.

Eli kaiketi tunteiden yksipuolisuus ja ihmisten kaukaisuus ja vaikea suhde ruokaan jatkuu seuraavat pari vuotta - ko? - kö?