Viikonloppu meni perinteisesti stereotypisen yh-äidin lapsettoman viikonloppu kaavan mukaan, vaihteeksi. Tyttö perjantaina äkkiä isälleen. Muutama lasi, ehkä vähän enemmänkin alkoholipitoisia juomia, baariin, mistä raahaan kotiin mahdollisimman väärän ihmisen. Aamulla löytyy puhelinnumero johon en aio soittaa enkä laittaa viestiä.
Ja tällaisen viikonlopun jälkeen minä tajusin, että mun elämä on ihan hyvä juuri näin. Kyllä ihmismieli on ihmeellinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti