Eräs kaverini mainosti Facebookissa TV2'n Inhimillistä tekijää. Siinä oli aiheena enkelivauvat. Ajattelin, että mainostaa, koska asia koskettaa häntä, koska toinen hänen kaksoispojistaan kuoli kohtuun. Itse en uskaltanut katsoa (enkä kerinnytkään, koska olin tyttären pikkuserkun synttäreillä). En ole omasta keskenmenostani yli päässyt. Mutta tänään selvisi, että hän itse oli kyseisessä ohjelmassa haastateltavana.
Se tulee uusintana torstaina ja näkyy YLE areenalla. Nyt on olo, että pitäisi katsoa. Jos ei muusta niin solidaarisuudesta kaveriani kohtaan. Vaikka menetin omani jo 9. viikolla, enkä hänen liikkeitään tuntenut enkä edes sydänääniä kuullut, tuntui se kuin olisi täysaikaisen lapsen menettänyt. Pelottaa, että se vain muistuttaa liikaa omasta menetyksestä, vaikka toisaalta voihan se olla, että sen katsominen olisi jokseenkin terapeuttinen kokemus.
Enkä tiedä voiko ihan "vertailla" meidän tapauksia, koska hän kerkesi jo nimetäkin kaksosensa ja tunsi kummankin liikkeet. Voin vain kuvitella millaista piinaa hänellä viimeiset raskauskuukaudet ovat mahtaneet olla, koska oli vaara, että hän menettää toisenkin lapsistaan.
Toisaalta minä seurasin tarkkaan viikko viikolta lapseni kehitystä enkä olisi malttanut odottaa, että alkaisi liikkeet jo tuntua yms. Ja sitten alkoi veren vuoto ja lopulta seisoin keskellä vessan lattiaa sikiö kädessä (hän "syntyi" käteeni, kun olin pyyhkimässä). Ja siitä seuraamisesta oli se hyöty, että näin, että lapseni oli lopettanut kehittymisen viikko pari aikaisemmin.
tiistai 28. syyskuuta 2010
torstai 16. syyskuuta 2010
DR Phil ja itse ajetut hiukset
| |
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Haikumaattinen
Tyttären kummisetä houkkas kirjottamaan laulujen sanoja hälle vaikka miten yritin hänelle toitottaa, että minä en osaa kirjottaa runoja ja vielä vähemmän laulujen sanoja. Vaan kohta minä huomasin istuvani ja kuuntelin melodian pätkiä ja vääntelin huonoa riimiä hänen kanssaan. Jopa innostuin siitä, vaikka ei se teksti mitään hyvää ollut. Riimi vei naista eikä toisin päin.
Eipä siinä.. Hän pyysi sitten, että kirjottasin hänelle jotain valmiiksi ja hän säveltäisi siihen. Mutta sanoin, että en edelleenkään osaa runoja kirjottaa.
Minä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa pikku hiljaa kirjottamaan työhakemusta tai pohjaa mitä voi sitten tarpeen vaatiessa muokata. Vanha on korpulla, korppu hukassa ja ei taida missään koneessa olla korppupaikkaa. Ja se ainoa korppupaikallinen kone on rikki.
Aukasin tekstinkäsittelyohjelman ja päähäni pälkähti: kirjoitanpa haikun. Hain netistä haikun kaavan ja kirjoitinpa parit biisin sanaehdokkaan haikun muodossa ja laitoin menemään. Muitakin haikuja alkoi kerääntyä, kun kaikki asiat vaan vääntyy päässä haukuiksi. Riviäkään en ole hakemusta kirjottanut.
Näin. Minä olen mestari keskittymään aina täysin epäolennaiseen.
Kuka haluaisi palkata tyypin tämän hakemuksen takana?
Avointa paikkaa
hakee ahkera nainen
Liitteenä CV
Eipä siinä.. Hän pyysi sitten, että kirjottasin hänelle jotain valmiiksi ja hän säveltäisi siihen. Mutta sanoin, että en edelleenkään osaa runoja kirjottaa.
Minä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa pikku hiljaa kirjottamaan työhakemusta tai pohjaa mitä voi sitten tarpeen vaatiessa muokata. Vanha on korpulla, korppu hukassa ja ei taida missään koneessa olla korppupaikkaa. Ja se ainoa korppupaikallinen kone on rikki.
Aukasin tekstinkäsittelyohjelman ja päähäni pälkähti: kirjoitanpa haikun. Hain netistä haikun kaavan ja kirjoitinpa parit biisin sanaehdokkaan haikun muodossa ja laitoin menemään. Muitakin haikuja alkoi kerääntyä, kun kaikki asiat vaan vääntyy päässä haukuiksi. Riviäkään en ole hakemusta kirjottanut.
Näin. Minä olen mestari keskittymään aina täysin epäolennaiseen.
Kuka haluaisi palkata tyypin tämän hakemuksen takana?
Avointa paikkaa
hakee ahkera nainen
Liitteenä CV
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

