Negatiivinen sisäinen ääni on ollut pitkäaikaisin "ystäväni". Joskus päiväkoti-ikäisenä taisin ensimmäistä kertaa katsoa peiliin ja sisäinen ääni supatti, että "olet ruma". Ja sen jälkeen se onkin haukkunut kaikkea tekemistäni ja kaikkia saavutuksiani taukoamatta. Ääni kuuluu äidilleni, sukulaiselleni, isälleni, muille lapsille kotipaikkunnaltani. Vuosien mittaan ääni on saanut sävyjä ja lauseita exiltäni. Välillä näen myös ilmeitä, silmien pyörityksiä...
Pahimmillaan se on halvaannuttanut minut täysin, enkä ole edes yrittänyt, koska se on saanut minut uskomaan, etten ole yhtä hyvä kuin muut ja pelkäämään torjuntaa, koska en ole yhtä arvokas kuin muut.
Jos jotain hyvää itsestäni löydän tai onnistun, niin tämä ääni lisää siihen: MUTTA... Esim. Sain tänään työkokeilupaikan koulusta, mutta siitä iloitseminen loppui kuin seinään, kun päässä supatti "MUTTA ei Se ole oikea työpaikka. Et saa palkkaa, etkä työpaikkaetuja. Se ei poiji mitään. Ei sinusta ole siihen." Minulla on treffit la, "mutta sen kiinnostus sinuun loppuu heti, kun se näkee miten ruma ja lihava sinä olet".
Minä olen kohta nelkyt vuotta kuunnellut tuota paskaa ja mun mitta on täysi, mutta en saa sitä ääntä vaiennettua. Syömishäiriöryhmässä kerroin tästä äänestä.sain vihdoin ja viimein ohjeen, että mitä jos korvaisikin sen myrkyllisen MUTTA-sanan positiivisella? Haastan näin ollen itseni ja muut negatiivisen sisäisen puheen kuuntelijat korvaamaan sanan MUTTA sanalla KOSKA. Kirjoittamaan vaikka päiväkirjan tapaiseen ne.
Minä sain koulusta työkokeilupaikan, KOSKA olin motivoitunut ja lupaavin hakija. Minulla on lauantaina treffit ja ne menee hyvin, KOSKA minä olen ollut rehellisesti oma itseni viesteissäni.
