Seuraavana aamuna minulla oli sokerirasitustesti. Labran keskusradiossa soi Let's go crazy ja sairaalan kahviossa kummankin iltalehden lööpissä oli Princen kuva. Ja kun ei ollut ketään muuta kuin tyttäreni siinä, niin hänelle näytin Princen kuvaa ja kerroin kuka hän oli ja että nuorena pidin (mikä alisana sille tunteelle mitä tunsin) hänestä ja ihailin ja että nyt tämä henkilö on poissa. Yritin hänelle näyttää jotain Muppet jaksoa missä Prince vieraili ja tähän tyttäreni totesi kuusivuotiaan suoruudella "Ei kiinnosta".
Sillä hetkellä tunsin, että olin omituisen suruni kanssa yksin.. Mikä siinä... Olinhan minä aikalailla faniutenikin kanssa yksin, melkein ainakin. Muistan kuinka joskus murrosikäisenä.. Taisin olla vielä yläasteella, kun kaverini Riikan kanssa katsoimme Purple rainin yhdessä. Riikka inhosi. Minä rakastuin ensimmäistä kertaa niin, että vatsan pohjassa väänsi. Olihan nuita ihastuksia ollut, mutta mutta... Ei niinkuin Prince. Silloin alkoi myös tämä minun poikkeava seksuaalisuuskin (mikä lie) ns.oirehtia. En tiennyt halusinko olla kuin Prince, tai jopa itse Prince vai Princen tyttöystävä/vaimo ja hänen seksuaalisten halujensa kohde.
 |
| Tämä oli Prince johon rakastuin |
Ilman Princeä en olisi koskaan tutustunut teinivuosien sydänystävääni, jonka kanssa jaoin rakkauden Princeen, mustasukkaisen vihan ja kauneuden ihailun tämän vaimoon Mayteen ja traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden. Hän Kuopiossa ja minä Taivalkoskella.
 |
| Prince Mayten kanssa silloin. |
Ja niinhän siinä kävi, niinkuin käy yleensä teini-iän hullaannuksille. Ne unohtuvat, kun ns. oikea elämä tulee. Mutta minä löysin Princen uudelleen lähestyessäni kolmeakymppiä. Enää tunnekuohu ollut sama. Eikä Prince ollut jalustalla. Ja pian totesin, että Jehovan todistajuuden myötä oli kadonnut jotain... Tai ehkä se oli elämä (kummankin lapsen menetys ja mitä lie siellä taustalla piillyt), joka oli vienyt pilkkeen pois Princen silmistä. Ja musiikista.
Se pilke teki comabackin Musicology ja 3121 levyillä. Mutta mutta... niin erkani taas tieni Princen kanssa. 3121 oli viimeinen Princen levy, joka minua kosketti millään tasolla. Jehovat veivät miehen särmän, kuitenkin.
Seuraavan kerran näin Princen televisiossa ihan sattumalta. Vai oliko ollut netissä... En muista. Muistan vain, että oli kauniita naisia bändissä. Pitkät hiukset ja sääret naisilla. Prince oli pieni ja hentoinen. Ja afrosta en pitänyt. Seuraava muistikuva oli, että afro oli saanut seurakseen kolmannen silmän. Taisi kauniiden naisten muodostaman bändin nimi olla 3rdeyegirl. Hävettää tunnustaa nyt, että en ollut edes kamalan kiinnostunut. Paitsi ne naiset.
Kun viikko aikaisemmin luin samasta nettijuorusivustolta, että Princen kone oli tehnyt hätälaskun (tai mikä nyt on oikea termi) ja hänet on kiidätetty sairaalaan, mietin, että onkohan seuraava kuolinuutinen. Olisiko papin puvussa ollut veljeni ollut sittenkin Prince? Aavistin minä Michael Jacksoninkin kuoleman.Vaikka Michael Jackson oli lapsuuteni suurin idoli ja olinhan minä häneenkin ihkussa. Mutta hänen poismenonsa ei pysäyttänyt. Kun taas Prince...
Kulunut viikko on ollut kuin oudossa hidastetussa filmissä, joka koostuu lähinnä pikakelauksesta ja hetkistä jolloin muu elämä pyörii ympärillä, mutta minä olen pysähtynyt siinä keskellä. Niin kuin 22.4 aamulla Oulun Kontinkankaalla kaupungin sairaalan labran aulassa... En ymmärtänyt miten muiden elämä menee eteenpäin, vaikka maapallo on lopettanut pyörimisen. Ennen, vaikka en niin asiaa miettinytkään, oli aina Prince. Jossain. Aina. Nyt maailmassa on reikä... Ja olen tietoinen siitä reiästä koko ajan.
Ensimmäinen yksin ohjaamani iso näytelmä Niskavuoren naiset tulee ensi-iltaan huomenna ja sen valmistelut ovat vieneet kaiken ajan. Olen myös pohtinut elämääni, kun jäin kokkikoulusta saikulle ja pitäisi löytää uusi ura... Ja Ja Ja nyt maailmassa on reikä. Ja elämä pyörii filminauhana ympärillä.
Tuntuu kuin olisin menettänyt läheisenkin ihmisen. Ensimmäisen kunnon rakkauteni, samaistumiskohteeni, ja minkälainen itsekin halusin olla (ja ehkä haluaisin vieläkin joltain osin) ja ehkä hän oli myös veli, johon suhtautumiseni on ollut hyvin ristiriitainen. Mutta lopulta hyvin rakastava. Ei ole, eikä tule toista.. I miss u Prince. Love...
 |
| Tämän kauniimpana en Princeä en koskaan nähnyt. |
