Valaistuminen

Nythän mä hokasin. Minä mitään terapiaa tarvi. Mullahan oli PMS't. Siksi kaikki masensi ja ärsytti. Nyt on taas mukavaa.

Lasten ja imeväisten suusta....

Bussissa pikku tyttö osoitti minua ja sanoi "kato, ruma akka". Sen äiti ei sanonut siihen mitään. Mitäpä sitä totuutta kiistämään.

Blue

Opiskelin joskus aikoinani samassa koulussa kuin nytkin. Silloin ei mennyt kovin hyvin. Oli masennusta ja ahdistustakin. Lopulta päädyin pitkälle sairaslomalle ja laittoivat terapiaan, johon en ollut valmis enkä loppujen lopuksi luottanut terapeuttiinikaan. Ja ihan hyvä niin, koska myöhemmin tämä paljastui juopoksi (mikä selitti aika paljon hänen käytöstään).
Nyt on asiat melko lailla hyvin, mutta kaiketi ne samat seinät on alkaneet aukaista vanhoja haavoja. Jotenkin olen pääni sisällä ollut samoissa tunnelmissa kuin kymmenisen vuotta sitten.

Elämä on

Päiväkodissa yhden lapsen isä vinkkasi minulle silmää. Sillä hetkellä ärsytti, että oli antanut vanhan kihlasormukseni pois. Vaikka tuskinpa se olisi mitään estänyt. Tämän lapsi oli äitineen samaan aikaan tutustumassa päiväkotiin kuin minäkin olin. Hän on venäläinen. Totta kai minä sitten oletin, että lapsen isä on suomalainen. Sitten kuulin, kun tämä huudahti jollekin tummaihoiselle hyvin voimakkaalla aksentilla ja hieman hoonolla soomella: "Hei! Miksi sinä et puhu ranskaa?!"
Tämä oli jo toinen kerta, kun saan niin sanotusti näpeilleni, että olen olettanut jotain toisesta ihmisestä ilman hänen kanssaan asiasta keskustelematta.

Oulussa pyörii hyvin laiha "Andy McCoy - tyylinen" mies. Minä olen aina olettanut että hänella on anoreksia ja koska typerästi vieläkin yhdistän veganismin hoikkuuteen (vaikka muutaman vuoden takaiset kuvat kd langistä todistaa, että kyllä vegaanikin voi olla pyöreä), oletin, että hän ei käytä mitään eläinmaailman tuotteita. Ajattelin hänen jo menehtyneen anoreksiaan, koska aina kun hänet olen nähnyt, hän on luuta ja nahkaa.
Huomasin ensimmäisenä koulupäivänä hänen käyvän samaa koulua kuin minä. Ruokalassa hän istui kanssani samassa pöydässä: Hänellä söi ison annoksen lohikeittoa ja kahden sämpylän päällä oli ainakin yhtä monta makkaraa.

Puulusikalla lyön itseäni päähän: "ÄLÄ OLETA!!"

Minä opiskelen elintarvikealaa, joka haarautuu kolmeen osaan, joista yksi on leipuri-kondiittori, mitä minä halusin opiskelemaan.
Ensimmäinen shokki: Meitä on kolme ryhmää ja minun ryhmässäni kaikki haluaa leipuri-kondiittoreiksi. Jos tilanne on sama muissakin ryhmissä ja jatkuu samana vielä keväälläkin, sille linjalle on pääsykoe. 20 parasta tulee valituksi, joista ainakin 3 on poikia. (JippiKaijee! Kiintiöt!!!!).
Toinen shokki: Valintaan vaikuttaa taitojen lisäksi kemian, matematiikan ja äidinkielen arvosana. Minä voisin hyväksi lukea nuo kaikki. Äidinkielen arvosana vois hyvinkin mennäkin. Mutta varmuuden vuoksi aion sen tenttiä. Mutta kemia ja matematiikka on pakko kärsiä uudelleen.
Ja luultavimmin fysiikkakin, jos en saa numerollista arvosanaa entisestä lukiostani tilattua. Ja minähän valmistuin ylioppilaaksi silloin kun isä lampun osti. Minun tiedot on varmaan homehtuneena hämähäkin seitin alla jossain kellarin uumenissä. Saavat tilata arkeologiryhmän Oulun yliopistosta.

Matematiikka ei ole vielä alkanut, mutta kemiaa on jo tässä jaksossa. Ja on se kumma, että sitä alkoi pänttäämään jo yläasteella ja ei tajua. Lukiossa sen yhden pakollisen istuin läpi ja pääsin läpi opettajan armosta. Kun sitä ei vaan tajua. Nyt sitä istuu ja tuijottaa alkuainetaulukkoa ja ei vaan tajua. Miten tollo pitää ihmisen olla, ettei jo kolmannella kerralla tajua? Jos tulee koe, niin siinä on oltava vain yksi kysymys: Mikä näistä on kemiallinen reaktio: A. Räjähdys B. I am the smart. S A M R T.. I mean S M A RT!  C. Elämä on.
Ehkä osaan vastata tuohon kysymykseen. Muilla saa olla sitten vaikeampia kysymyksiä.

Huonolta näyttää minun leipuri-kondiittoritulevaisuus. Mutta kirves ei vielä siellä kaivossa ole ja lihava nainen ei ole vielä laulanut. (Meitsillä vieläkin vähän kurkku kipeä).