Päiväkodissa yhden lapsen isä vinkkasi minulle silmää.
Sillä hetkellä ärsytti, että oli antanut vanhan kihlasormukseni pois.
Vaikka tuskinpa se olisi mitään estänyt. Tämän lapsi oli äitineen samaan
aikaan tutustumassa päiväkotiin kuin minäkin olin. Hän on
venäläinen. Totta kai minä sitten oletin, että lapsen isä on
suomalainen. Sitten kuulin, kun tämä huudahti jollekin tummaihoiselle
hyvin voimakkaalla aksentilla ja hieman hoonolla soomella: "Hei! Miksi
sinä et puhu ranskaa?!"
Tämä oli jo toinen kerta, kun saan niin
sanotusti näpeilleni, että olen olettanut jotain toisesta ihmisestä
ilman hänen kanssaan asiasta keskustelematta.
Oulussa
pyörii hyvin laiha "Andy McCoy - tyylinen" mies. Minä olen aina
olettanut että hänella on anoreksia ja koska typerästi vieläkin yhdistän
veganismin hoikkuuteen (vaikka muutaman vuoden takaiset kuvat kd
langistä todistaa, että kyllä vegaanikin voi olla pyöreä), oletin, että
hän ei käytä mitään eläinmaailman tuotteita. Ajattelin hänen jo
menehtyneen anoreksiaan, koska aina kun hänet olen nähnyt, hän on luuta
ja nahkaa.
Huomasin ensimmäisenä koulupäivänä hänen käyvän samaa
koulua kuin minä. Ruokalassa hän istui kanssani samassa pöydässä:
Hänellä söi ison annoksen lohikeittoa ja kahden sämpylän päällä oli
ainakin yhtä monta makkaraa.
Puulusikalla lyön itseäni päähän: "ÄLÄ OLETA!!"
Minä
opiskelen elintarvikealaa, joka haarautuu kolmeen osaan, joista yksi on
leipuri-kondiittori, mitä minä halusin opiskelemaan.
Ensimmäinen
shokki: Meitä on kolme ryhmää ja minun ryhmässäni kaikki haluaa
leipuri-kondiittoreiksi. Jos tilanne on sama muissakin ryhmissä ja
jatkuu samana vielä keväälläkin, sille linjalle on pääsykoe. 20 parasta
tulee valituksi, joista ainakin 3 on poikia. (JippiKaijee!
Kiintiöt!!!!).
Toinen shokki: Valintaan vaikuttaa taitojen lisäksi
kemian, matematiikan ja äidinkielen arvosana. Minä voisin hyväksi lukea
nuo kaikki. Äidinkielen arvosana vois hyvinkin mennäkin. Mutta
varmuuden vuoksi aion sen tenttiä. Mutta kemia ja matematiikka on pakko
kärsiä uudelleen.
Ja luultavimmin fysiikkakin, jos en saa numerollista
arvosanaa entisestä lukiostani tilattua. Ja minähän valmistuin
ylioppilaaksi silloin kun isä lampun osti. Minun tiedot on varmaan
homehtuneena hämähäkin seitin alla jossain kellarin uumenissä. Saavat
tilata arkeologiryhmän Oulun yliopistosta.
Matematiikka ei
ole vielä alkanut, mutta kemiaa on jo tässä jaksossa. Ja on se kumma,
että sitä alkoi pänttäämään jo yläasteella ja ei tajua. Lukiossa sen
yhden pakollisen istuin läpi ja pääsin läpi opettajan armosta. Kun sitä
ei vaan tajua. Nyt sitä istuu ja tuijottaa alkuainetaulukkoa ja ei vaan
tajua. Miten tollo pitää ihmisen olla, ettei jo kolmannella kerralla
tajua? Jos tulee koe, niin siinä on oltava vain yksi kysymys: Mikä
näistä on kemiallinen reaktio: A. Räjähdys B. I am the smart. S A M R
T.. I mean S M A RT! C. Elämä on.
Ehkä osaan vastata tuohon kysymykseen. Muilla saa olla sitten vaikeampia kysymyksiä.
Huonolta
näyttää minun leipuri-kondiittoritulevaisuus. Mutta kirves ei vielä
siellä kaivossa ole ja lihava nainen ei ole vielä laulanut. (Meitsillä
vieläkin vähän kurkku kipeä).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti