Näytetään tekstit, joissa on tunniste enkelilapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste enkelilapset. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. syyskuuta 2010

Kaikki lapseni. Elävät ja kuolleet.

Eräs kaverini mainosti Facebookissa TV2'n Inhimillistä tekijää. Siinä oli aiheena enkelivauvat. Ajattelin, että mainostaa, koska asia koskettaa häntä, koska toinen hänen kaksoispojistaan kuoli kohtuun. Itse en uskaltanut katsoa (enkä kerinnytkään, koska olin tyttären pikkuserkun synttäreillä). En ole omasta keskenmenostani yli päässyt. Mutta tänään selvisi, että hän itse oli kyseisessä ohjelmassa haastateltavana.
Se tulee uusintana torstaina ja näkyy YLE areenalla. Nyt on olo, että pitäisi katsoa. Jos ei muusta niin solidaarisuudesta kaveriani kohtaan. Vaikka menetin omani jo 9. viikolla, enkä hänen liikkeitään tuntenut enkä edes sydänääniä kuullut, tuntui se kuin olisi täysaikaisen lapsen menettänyt. Pelottaa, että se vain muistuttaa liikaa omasta menetyksestä, vaikka toisaalta voihan se olla, että sen katsominen olisi jokseenkin terapeuttinen kokemus.

Enkä tiedä voiko ihan "vertailla" meidän tapauksia, koska hän kerkesi jo nimetäkin kaksosensa ja tunsi kummankin liikkeet. Voin vain kuvitella millaista piinaa hänellä viimeiset raskauskuukaudet ovat mahtaneet olla, koska oli vaara, että hän menettää toisenkin lapsistaan.

Toisaalta minä seurasin tarkkaan viikko viikolta lapseni kehitystä enkä olisi malttanut odottaa, että alkaisi liikkeet jo tuntua yms. Ja sitten alkoi veren vuoto ja lopulta seisoin keskellä vessan lattiaa sikiö kädessä (hän "syntyi" käteeni, kun olin pyyhkimässä). Ja siitä seuraamisesta oli se hyöty, että näin, että lapseni oli lopettanut kehittymisen viikko pari aikaisemmin.