Viime vuosi vei nuoruuden idolin. Tänä vuonna hautasin äitini. 23. Päivä veli ei herännytkään päiväunilta.
Hemesti lähti takaisin Helsinkiin ja aamulla kolahti oikein kunnolla, että meitä sisaruksia on enää vain kolme.
Jos veljeni ei olisi ollut veljeni, emme olisi olleet missään tekemisissä toistemme kanssa. Olimme kuin yö ja päivä. Eri mieltä ihan kaikessa. Luultavasti olisin häntä pelännytkin hieman, jos vastaan olisi tullut.
Mutta kuitenkin olimme melko läheiset loppupeleissä. Hän soitti yleensä minulle, kun maailma murjoi ja enkä minä unohda koskaan kuinka hän parin kaverinsa kanssa lähti Taivalkoskelta asti meitä muuttamaan Raahesta Ouluun, kun ei millään meinattu saada kyytiä. Tarjosi vielä pizzatkin.
Sellainen hän oli sydämessään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti