Ajattelin jo, etten jaksa enempää tätä vaalitouhua seurata, kun oma
ehdokas on ollut alusta asti melko selvä, vaikka vaalien ensimmäisen
vaalipäivän alla kanta vähän horjuikin. Mutta tänään osui silmiin
lööppi: Vaalit ratkeaa homoliittokysymyksestä. Niinistö: Avioliittossa
on mies ja nainen. (En nyt ihan tarkalleen sanoja muista). Mietin, että
miten niin "ratkeaa"? Niinistö olisi vahvassa etusuosikin asemassa olisi
vastassa ollut kuka vaan.
Aloin sitten miettiä, että lehdistöllä
on kyllä melko paljon valtaa. Ihmisiä, kun voi ohjailla jo pelkillä
sanavalinnoilla. Mikael Junger sanoi omassa statuksessaan, että
Iltapäivälehdistö on jo ehdokkaansa valinnut, kun eilisen tai
toissapäiväisen iltapäivälehden lööpissä oli iso otsikko (jonka joku oli
sanonut): SIVARI EI VOI OLLA SUOMEN PRESIDETTI. Ja nyt tuo Niinistön
lausunto, joka ei varmasti loukkaa kuin sitä 10% väestöstä, jota se
konkreettisesti koskee ja en tiedä loukkaako kaikkia heitäkään. Suurin osa vaan nyökyttelee sen kummemmin ajattelematta, että miksi se sitten on näin ja miksei olisi toisin. Näin
välikysymyksenä, mikä ihme siinä avioliitossa oikein on, kun se pitää
nuin omia?
Jo ennen vaaleja oli itsestään selvää, että Niinistö
menee toiselle kierrokselle. Ja vasta nyt aloin pähkäillä, että miksi se
oli niin itsestään selvää? No, kun mediassa niin toitotettiin.
Kuinkahan moni äänesti Niinistöä siksi, koska hän on näiden vaalien
selkeä voittaja, koska lehdissä televisiossa ja muuallakin niin on
touhotettu jo vuosia ennen vaaleja? Itsekin sorruin laskeskelemaan, että
jos toisella kierroksella Niinistöä vastassa on Väyrynen ja varsinkin
Soini, äänestän Niinistöä. Jos Niinistön suosiota ei olisi niin
hypetetty, olisiko hän saanut niinkin isoa etumatkaa kuin sai? Mene ja
tiedä...
Väyrystä varmaan harmittaa, koska hävittyään nämä vaalit,
hän alkoi saada sympatiaa osakseen. Tämän päivän lööpissä Paavoa ja
Vuokkoa verrattiin Johannes ja Kyllikki Virolaiseen. Jos heidän saamansa
julkisuus ennen vaaleja olisi ollut yhtä lämmintä, olisiko Väyrynen nyt
toisella kierroksella?
Minä tiesin jo ennen vaaleja,
että luultavimmin äänestän joko jomman kumman vasemman puolueen
ehdokasta tai sitten Vihreän puolueen ehdokasta. Ja kun kuulin, että se
on Haavisto, niin eipä tuota kamalasti tarvinnut pähkäillä. Joskun
muinoin luin Haaviston kirjoittaman kolumnin ja se teki minuun
vaikutuksen viisaudellaan ja kiihkottomuudellaan, vaikka asia selkeästi
oli hänelle sydämen asia. Ja jo sekin rohkeus astua ehdolle tänä aikana,
kun kansa oli ilmaissut tahtonsa antamalla äänivyöryn puolueelle, joka
suojelee siipiensä alla myös äärioikeistoa. Minulla ei olisi rohkeus
siihen riittänyt. Olisin tyytynyt saamaan AkuAnkkaraivareita itsekseni
tai samanmielisten kanssa.Tai nimettömänä netissä. Kuten tähänkin asti.
Minä huomasin jo joskus murkkuikäisenä, että rohkeus ei
välttämättä ole sitä, että uskallat uhota ryhmässä tms. Silloin (kun
varmaan vielä tänäkin päivänä) oli nuorille tärkeää olla yksilöllinen,
mutta sitä uskallettiin olla vain ryhmässä muiden samankaltaisten kanssa.
Jos joku oli "oikeasti" erilainen, niin hän joutui helposti kiusatuksi.
Ja sitä kai se on näin aikuisiälläkin. On rohkeaa, että uskaltaa
kyseenalaistaa yhteiskunnan itsestäänselviä instituutioita, sukupuolirooleja ja "hokemia",
joita meille hoetaan lapsesta asti. Ja vielä seisoa
kantansa takana sittenkin, kun ei olekaan muiden samanmielisten
ympäröimänä. Tai nimettömänä netissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti