Valehtelija! Valehtelija!
Kävin ystäväni, Maritan
kanssa pikaburgerilla. Paluumatkalla mormonit pysäytti ja koska minulla
ei ollut muka aikaa jutella siitä miksi en usko Jumalan olemassaoloon
ja antaa hänen selittää sen olemassaoloa, niin hän sai minut antamaan
puhelinnumeroni sille.
No, melkein.. Minä en ole koskaan antanut väärää
puhelinnumeroa edes ei-toivotuille kosijoille (joita mulla tietenkin
tulee ovista ja ikkunoista.
-sarkasmia-), mutta nyt pälisin mitä sattuu numeroita ja nimenikin
valehtelin. Mikään muu nimi ei sitten tullut mieleen kuin Marita (juu,
Marita.. Ei kestä kiittää), mutta puhelinnumero ei toivottavasti ollut
Maritan. Nyt on huono omatunto ja kiinnijäämisen riski on suurehko, kun
mormonikirkko on tuossa melkein naapurissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti