keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kohtaamisia I

Minua ihan hirvittää miten helposti voi toisen ihmisen unohtaa. Ja sitten on niitä ihmisiä jotka muistaa aina. Ja kohtaamisen pituudella ei sinänsä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Sen minä ymmärrän miksi olen unohtanut suurimman osan ihmisistä, jotka liittyy lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Se oli sen verran kamalaa aikaa, että sietääkin unohtaa.

Mutta olen unohtanut ihmisiä sellaiseltakin ajalta, joka on ollut suht positiivinen elämän jakso. Eilen Halpa-Hallin kassa hymyili minulle ja tervehti siihen malliin, että tunnisti varmasti jostain ja hän kyllä näytti etäisesti tutulta, mutta kerta kaikkiaan lyö tyhjää.

Joskus raskauden loppu ajoilla Halpa-Hallissa näin tutut kasvot. Muistin, kyllä mistä hän oli tuttu. En muista miten olemme tavanneet, tosin. Muistin , että hän asui joskus Intiön hautausmaan takana ja että hän silloisen tyttöystävänsä kanssa valitsivat juuri sen asunnon, koska se oli vanha ja siinä oli hienoja yksityiskohtia. Hän kutui tyttöystäväänsä hellittelynimella "Nuppu". Mutta hänen nimeään, enkä silloisen tyttiksen nimeä en muistanut, en millään.

Edellinen kohtaaminen kyseisen ihmisen kanssa oli muutama vuosi sitten, kun hypättiin J'n kanssa taksiin baari-illan päätteeksi ja kuskin paikalta kuuluu "Moi" siihen sävyyn, että minun pitäisi tuntea. Muistan nuo edelliset täysin irralliset faktat ja alan niiden avulla kalastelemaan sitä himskatin nimeä. "Ovelasti" kysyn, että
- Vieläkö sinä asut Intiössä sen... sen... sen... kanssa?
(hirveä hetki, kun tajuaa kesken lauseen ettei muista hänen tyttiksenkään nimeä.)
- En.
(Sitä yrittää sitten pelaastaa sen mikä pelastettavissa on. Vaikka olisi ollut ihan viisasta olla ihan hiljaa vaan. Mutta ei...)
- Niin.. Eihän ne aina ne suhteet kestä. En minäkään ole enää sen... sen kanssa.
(Joo... Unohdin siinä paniikissa exänikin nimen ja myös muistan, ettei kyseinen ihminen ole exääni tavannut)
J'llä tulee armotoin tarve ilmoittaa (lue kusta reviirilleen), etten minä ole enää naisten kanssa ja mylvii takapenkiltä:
- Les on nykyään MINUN kanssa.

Hävetti...

Tämänkin tapauksen muistin, kun hänet Halpa-Hallissa näin. Ensin pähkäilen tervehdinkö vai en. Yritän löytää sopivaa tilaisuutta sen hein sanomiseen, mutta sitä ei tule. Kuitenkin hän on joka kulmassa ihan näköetäisyydellä ja minä vaan stressaan yhtä moin sanomista loputtomiin. Niinpä päädyin hoitamaan asiani kaupassa vaikeasti hyllyjen välissä kuikuillen ja toivoin, että hän poistuisi kaupasta ja ei huomaisi minua. Ja ainahan se tietenkin oli samoilla hyllyillä kuin minä. J'llekin piti selitellä jotain miksi yhtäkkiä mennäänkin ihme siksakkia hyllyjen välissä. Hänelle kun ei voi tällaisissa asioissa uskoutua, varsinkin jos "tilanne" on päällä. Hän olisi taas mylvinyt jotain isoon ääneen ja minä olisin saanut taas hävetä.

Hän lisäsi minut Facebookissa kavereihinsa ja siellä hän nyt sitten "seisoo" muistuttumassa omasta nimestään. Hänelläkin on nykyään lapsi. Olisikohan vuoden tytärtäni vanhempi poika. Mutta hänen silloisen tyttiksen nimeä en vieläkään muista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti