Viime kesän ainoat sadepäivät sattuivat Pepin esityspäiville. Yhtenä
näistä päivistä oli kotoa lähtiessä vielä aurinkoista, mutta vettä alkoi
tulemaan alkuroudauksen aikana ja esitys piti peruuttaa. Minulla oli
jalassa korkosandaalit ja eikä mukana ollut mitään sadesuojan
tapaistakaan. Kahviosta ostin kertakäyttösadetakin. Kengät oli tosi
ikävät kävellä siinä sateessa, joten laitoin ne pussiin ja kävelin
avojaloin kotiin. Rapakot tuntuivat ihanilta paljaissa jaloissa ja
minähän kaahlasin niissä ihan mielissäni. Kotona laitoin sadetakin
kenkien kanssa samaan pussiin ja unohdin ne jonnekin.
Nyt löysin ne
makkarin lattialta ja mieleeni tuli viime kesä.
Siellä ne on minun
Karjasillalla viettämäni kuukaudet kerroksina makkarin lattialla.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Problem: SOLVED!
Minä ratkaisin minun ammatinvalintaan liittyvät angstaukset. Alan isona taideanalysoijaksi ja käytän suveilematta tytärtäni
hyväksi. Hän katsoi minun maalausta tänään ja hänen analyysinsä: -
Paperityttö. - Paperityttö on hukassa. Missä paperityttö on? Hukassa.
Sitten hän laittoi maalauksen päänsä päälle: - Vihreä lakki. Ja sitten
hän maistoi maalausta: - Maistuu pakkinalta.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Mitä me teen? Minne mä meen? - Frankly my dear, I don't give a damn..
Olen taas isojen kysymysten ääressä, kun leipuri-kondislinjan pääsykokeet on tulossa ja ainakaan kotona tekemilläni korvapuusteilla ei sinne päästä. Työharjoittelussa olen saanut tehdä pitkoja parina päivänä ja kotonakin olen tehnyt muutaman ja ne ei niin katastrofaalisia ole.
Siis, siinä pääsykokeessa pitää tehdä kolme pitkoa, korvapuusteja loppu taikinasta ja kolmas on yllätystuote. Luokkakaverilla oli epäilys ja jos se on se, niin pitää satsata todella korvapuusteihin ja pitkoihin, koska minä en ole kyseistä tuotetta, koskaan edes yrittänyt tehdä. Syystä voisin avautua enemmänkin, vaan en viitsi sanoa mitään, koska ei ole mitään hyvää sanottavaa siitä miten toinen torpedoi toisenkin mahkuja omalla itsepäisyydellään ja varsinkaan, kun se ei ole se asia mitä olin tähän kirjoittamassa.
Oikeasti pohdiskelen mielessäni mitä teen, jos minä en pääsekään leipuri-kondiittorilinjalle? Kestääkö polla opiskella jotain mikä ei oikeasti kiinnosta pätkääkään ja ketsella viereisestä luokasta kuinka muut opiskelee juuri sitä mitä ne haluaa. Toisaalta ne sanoo, että elintarvikevalmistajia on töissä leipomoissakin (yhdessä leipomossa missä vierailtiin sanottiin suoraan, että ne ottaa mielellään nimenomaan elintarvikealan ihmisiä töihin mieluummin) ja toinen asia... Olen ollut työssäoppimassa yhdessä leipomossa ja sieltä on laitettu ihmisiä pellolle. Leipomoalalla menee todella heikosti, kun ihmiset karppaa ja ei syö leipää. No, sitä ei tiedä mikä on tilanne kolmen vuoden päästä. Luultavimmin karppaus on muisto vaan ja silloin on uusi ravintovillitys menossa. Muualla maailmassa terveetkin ihmiset syö gluteenitonta ruokaa. Se voi olla, että leipomoissakin aletaan tarvita lisää työvoimaa.
Viisatahan se olisi laskelmoida ja käydä elintarvikevalmistajan linja ja sitten vain pyrkiä leipomoalalle. Muutenkin elintarvikealalla olisi tällä hetkellä kuulema töitä.
Vaikkakin haluaisin työn mitä ei tarvisi kotona enää miettiä, niin selkeästi mieleni myös askartelee yrityksen perustamisajatuksen parissa. Ouluun ei ainakaan enää uutta kahvilaa kannata perustaa, Täällä kun pizzeriat on korvanneet kahvilat ja niitä on joka nurkan takana melkein. Siinä pitäisi olla joku oma omanlainen juttunsa mikä vielä kiinnostaisi ihmisiä.
Ja mitäs sitten, jos lopetan koulun kesken? Taas pisteessä nolla.. Olisko sekään sitten ratkaisu? Voi että kun sitä tienaisi leipänsä taiteilulla ja haaveilulla, niin minulla ei olisi hätäpäivää.
Siis, siinä pääsykokeessa pitää tehdä kolme pitkoa, korvapuusteja loppu taikinasta ja kolmas on yllätystuote. Luokkakaverilla oli epäilys ja jos se on se, niin pitää satsata todella korvapuusteihin ja pitkoihin, koska minä en ole kyseistä tuotetta, koskaan edes yrittänyt tehdä. Syystä voisin avautua enemmänkin, vaan en viitsi sanoa mitään, koska ei ole mitään hyvää sanottavaa siitä miten toinen torpedoi toisenkin mahkuja omalla itsepäisyydellään ja varsinkaan, kun se ei ole se asia mitä olin tähän kirjoittamassa.
Oikeasti pohdiskelen mielessäni mitä teen, jos minä en pääsekään leipuri-kondiittorilinjalle? Kestääkö polla opiskella jotain mikä ei oikeasti kiinnosta pätkääkään ja ketsella viereisestä luokasta kuinka muut opiskelee juuri sitä mitä ne haluaa. Toisaalta ne sanoo, että elintarvikevalmistajia on töissä leipomoissakin (yhdessä leipomossa missä vierailtiin sanottiin suoraan, että ne ottaa mielellään nimenomaan elintarvikealan ihmisiä töihin mieluummin) ja toinen asia... Olen ollut työssäoppimassa yhdessä leipomossa ja sieltä on laitettu ihmisiä pellolle. Leipomoalalla menee todella heikosti, kun ihmiset karppaa ja ei syö leipää. No, sitä ei tiedä mikä on tilanne kolmen vuoden päästä. Luultavimmin karppaus on muisto vaan ja silloin on uusi ravintovillitys menossa. Muualla maailmassa terveetkin ihmiset syö gluteenitonta ruokaa. Se voi olla, että leipomoissakin aletaan tarvita lisää työvoimaa.
Viisatahan se olisi laskelmoida ja käydä elintarvikevalmistajan linja ja sitten vain pyrkiä leipomoalalle. Muutenkin elintarvikealalla olisi tällä hetkellä kuulema töitä.
Vaikkakin haluaisin työn mitä ei tarvisi kotona enää miettiä, niin selkeästi mieleni myös askartelee yrityksen perustamisajatuksen parissa. Ouluun ei ainakaan enää uutta kahvilaa kannata perustaa, Täällä kun pizzeriat on korvanneet kahvilat ja niitä on joka nurkan takana melkein. Siinä pitäisi olla joku oma omanlainen juttunsa mikä vielä kiinnostaisi ihmisiä.
Ja mitäs sitten, jos lopetan koulun kesken? Taas pisteessä nolla.. Olisko sekään sitten ratkaisu? Voi että kun sitä tienaisi leipänsä taiteilulla ja haaveilulla, niin minulla ei olisi hätäpäivää.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Keskusteluja
Siis näitä keskusteluja joita ei olisi uskonut koskaan käyvän:
Lapsi läspyttelee olohuoneesta vessan ovelle.
Lapsi - Äiti, maitoa.
Minä - Äiti on kakkalla. Jaksatko odottaa?
Lapsi - Minä.. Minä menen katasin.
Sitten lapsi läpsyttelee takaisin olohuoneeseen.
Tämä toistui kolme kertaa.
Lapsi läspyttelee olohuoneesta vessan ovelle.
Lapsi - Äiti, maitoa.
Minä - Äiti on kakkalla. Jaksatko odottaa?
Lapsi - Minä.. Minä menen katasin.
Sitten lapsi läpsyttelee takaisin olohuoneeseen.
Tämä toistui kolme kertaa.
lauantai 18. helmikuuta 2012
Hai Hai Hai
Maailmassa on paljon ihmisiä, vaan aika usein tuntuu, että minulle ei ole heidän joukossaan yhtäkään.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Kakkuja
Täytekakkuun uskaltauduin kokeilemaan vaahtokarkkitaikinaa päällysteeksi, vaan se oli virhe. Se kovettui niin paljon, ettei siihen edes kokkiveitsi pystynyt. Oli pakko ottaa se pois ja tarjota vieraille rumaa kakkua ensimmäisenä päivänä ja heidän lähdettyä hakea uusi satsi kermaa ja koristella loppu uudestaan.
Koulukaveri kertoi laittavansa itse aina kakkujen päälle vaahtokarkkitaikinan. Voi olla, että minulla taisi tulla tomusokeria liikaa suhteessa vaahtokarkkien määrään ja en suojannut taikinaa tarpeeksi hyvin ja se pääsi kovettumaan.
Noh, kumpikin kakku tuli syötyä.
| Perhosaiheinen täytekakku omena-kaneli-rahka- ja mansikkahillotäytteellä. En tiedä uskallanko enää edes kokeilla vaahtokarkkitaikina päällystettä. |
| Mangojuustokakun olen tehnyt ennenkin. Koristelu hieman ontui. |
torstai 2. helmikuuta 2012
Elämänmeno III
Käytiin terveyskeskuksessa tyttärensä kanssa sieltä pankin kautta
apteekkiin. (Pankkikortti oli mennyt salaa vanhaksi ja piti tilata uus, joten jonkin aikaa pitää asioida luukulla vanhanaikaisesti)
Rotuaarilla mietin, että Niinistön joukot ovat ilmeisesti niin varmoja voitostaan, kun ei ollut propagandakahvittelijoita, mutta vihreiden sissien koju oli pystyssä. Join keksikahvit nappasin pari karkkia matkaevääksi.
Sitten maaginen mieleni tuotti tällaista, että Lydia on syntynyt 10.2.2010. klo 12:21 ja täyttää 2-vuotta tänä vuonna. Siis ennusteet sanovat numero 2. Sunnuntaina sitten näkee, miten tämä ennuste pitää kutinsa. Lottonumeroita en ole vielä osannut maagisella mielelläni tuottamaan. Nytkin minun magiat pilattiin, kun eräs kertoi, että Lydian syntymäajan numeroista tulee 6. Noh on siinä aika monta kakkosta silti.
Pankissa oli harvinaisen töykeä äijä. Se meni ovesta ulos meitä ennen ja näytti siltä, että se pitää ovea meille auki, vaan se päästikin irti kesken kaiken ja ovi läsähti suoraan tyttären jalkoihin. Onneksi ei käynyt kipeesti. Nyt on tytöllä lääkkeet ja rasvat, mitkä eilen jäi ostamatta, kun se kortti oli vanhentunut.
Rotuaarilla mietin, että Niinistön joukot ovat ilmeisesti niin varmoja voitostaan, kun ei ollut propagandakahvittelijoita, mutta vihreiden sissien koju oli pystyssä. Join keksikahvit nappasin pari karkkia matkaevääksi.
Sitten maaginen mieleni tuotti tällaista, että Lydia on syntynyt 10.2.2010. klo 12:21 ja täyttää 2-vuotta tänä vuonna. Siis ennusteet sanovat numero 2. Sunnuntaina sitten näkee, miten tämä ennuste pitää kutinsa. Lottonumeroita en ole vielä osannut maagisella mielelläni tuottamaan. Nytkin minun magiat pilattiin, kun eräs kertoi, että Lydian syntymäajan numeroista tulee 6. Noh on siinä aika monta kakkosta silti.
Pankissa oli harvinaisen töykeä äijä. Se meni ovesta ulos meitä ennen ja näytti siltä, että se pitää ovea meille auki, vaan se päästikin irti kesken kaiken ja ovi läsähti suoraan tyttären jalkoihin. Onneksi ei käynyt kipeesti. Nyt on tytöllä lääkkeet ja rasvat, mitkä eilen jäi ostamatta, kun se kortti oli vanhentunut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
