Tämän suhteen toinen osapuoli pilasi minulta Maija Vilkkumaan pitkäksi aikaa.
Nyt opiskelen samaisessa koulussa. Eri linjalla vain. Takanani on kaukosuhteenomainen viritelmä, jonka päättymisen minä otin toista osapuolta rankemmin.
4 pilasi minulta tämän kesän listahitin, jota en nyt ilman häntä olisi kuunnellut kuitenkaan. Taisi mennä Ultra brakin sitten pilalle... Joskaan ei taida 4 siitä bändistä välittää. Mutta minä kuuntelin sitä "ollaan ystäviä limbossa", jotta tämä listahittirenkutus ei soisi päässäni. No, nyt en sitten pysty kuuntelemaan sitäkään.
Ironista kyllä... Maija Vilkkumaan löysin 4 jälkeen uudestaan.
Olo on kuin elämän kierto olisi lähtenyt alusta. Ja jos se samaa polkua menee kuin viimeksikin, niin eipä ole paljon mitä odottaa. Kävelin Ainolanpuistossa, missä joki virtasi yli äyräiden. Teki mieleni hypätä sinne ja antaa virran viedä.
Tytön takia pitää jaksaa sängystä ylös nousta. Ja ei voi sinnekään virtaan hypätä, vaikka kuolema nyt ei ollut sen motiivi, vaan se, että virta veisi mut pois.
Tässä biisissä Suomi-iskelmarokin nerokkain lausepari
"Eihän elämä paljoa antanut,
Sateenkaari päättyi nakkikioskille"
Voiko enää paremmin elämäänsä pettymistä kuvata enää?
