lauantai 18. elokuuta 2012

Sateenkaari päättyi nakkikioskille

Kymmenisen vuotta sitten opiskelin ammattikoulussa parturi-kampaajaksi. Takanani oli kaukosuhteen yritelmä, jonka päättymisen otin rankemmin kuin suhteen toinen osapuoli.
Tämän suhteen toinen osapuoli pilasi minulta Maija Vilkkumaan pitkäksi aikaa.

Nyt opiskelen samaisessa koulussa. Eri linjalla vain. Takanani on kaukosuhteenomainen viritelmä, jonka päättymisen minä otin toista osapuolta rankemmin.
4 pilasi minulta tämän kesän listahitin, jota en nyt ilman häntä olisi kuunnellut kuitenkaan. Taisi mennä Ultra brakin sitten pilalle... Joskaan ei taida 4 siitä bändistä välittää. Mutta minä kuuntelin sitä "ollaan ystäviä limbossa", jotta tämä listahittirenkutus ei soisi päässäni. No, nyt en sitten pysty kuuntelemaan sitäkään.

Ironista kyllä... Maija Vilkkumaan löysin 4 jälkeen uudestaan.

Olo on kuin elämän kierto olisi lähtenyt alusta. Ja jos se samaa polkua menee kuin viimeksikin, niin eipä ole paljon mitä odottaa. Kävelin Ainolanpuistossa, missä joki virtasi yli äyräiden. Teki mieleni hypätä sinne ja antaa virran viedä.

Tytön takia pitää jaksaa sängystä ylös nousta. Ja ei voi sinnekään virtaan hypätä, vaikka kuolema nyt ei ollut sen motiivi, vaan se, että virta veisi mut pois.

Tässä biisissä Suomi-iskelmarokin nerokkain lausepari
"Eihän elämä paljoa antanut,
Sateenkaari päättyi nakkikioskille"

Voiko enää paremmin elämäänsä pettymistä kuvata enää?


perjantai 17. elokuuta 2012

Uusi Alku

Vaihdoin lakanat ja samalla ajattelin, että häädän niin 4:n pois sängystäni.

Toivon, että joku päivä sinne tulisi selainen, joka sängynpuolikkaani ansaitsee.

torstai 16. elokuuta 2012

Missä se aurinko on elämässä, kun sitä tarvitsee?

"Se on sitten eri nainen, mutta samat lätinät ja laulut niinkö?!
Kyllä minä tiesin, ettei sulla menny ku ehkä puoliyötä, kun sinä minusta pääsit yli ja senkin tiesin, ettet musta sittenkään tykännyt. Mutta kiitista vaan Vittu kaikesta
Pidä kuule hauska elämä."
Siinä on minun viimeinen tunteenpurkaus 4:lle.  Kirjoitusvirheineen.
Oli laittanut "meidän" laulun seinälleen ja eipä tarvitse olla Einstein, että se on "salaviesti" uudelle deitille. Niitä minäkin sain aikoinaan.  
Mutta kun se oli "meidän" biisi ja muhun sattuu, kun minä merkkaan niin Vitun vähän. Luulin, että merkkaisin edes jotain. Mutta en minä ollut mitään. 

Miksi minä olen niin helppo sivuuttaa?

Mental case

Ja niin dramaattisesti, kun minä Qruiserista lähdinkin, niin salaa takaovesta livahdin uudestaan sisään. Saa nauraa. Yksi qruisertuttu vertasi sitä omiin tupakanpoltonlopetusyrityksiinsä.

Mieliala edelleen melko alavireinen. Tänä aamuna ei ensimmäinen ajatus ollut, että "Miksi ylipäätään edes nousta ylös?". Mutta päivällä alkoi tulla taas tuttuja ajatuksia... MIKSI SE OLEN AINA MINÄ, KUN OLEN SE JOTA SURKUTELLAAN JA JOKA JÄÄ AINA LEHDELLE SOITTELEMAAN?
Sisko kehoitti soittamaan lääkärille, kun hänestä tuntui, että olen uudelleen sairastumassa masennukseen. Nielin ylpeyteni ja soitin. Nyt odotan psykiatrisensairaanhoitajan puhelua.

Miten sitä saisi itsestään parkkiinnettua vahvemman, että kestäisi tämän pirun normaalielämän? Kannattaako minun edes mitään yrittää, kun en kerran kestä?

Vaan vaikka taitaa mielialalääkkeiden turvin koko Suomi porskuttaa eteenpäin. Minä en niitä halua ellei ole ihan seinä vastassa. Mutta olisi kiva puhua jollekin ihan ulkopuoliselle. Vielä kun sitä kykenee omia ajatuksiaan jotenkin tuomaan julki ennen kuin ne menevät tukkoon tuohpn kurkkuun ja olet sitten ihan sulkeutunut. 

Ja kuka mua googlettaa? Aika ajoin on tehty haku googlehaku "lesreanne" ja hakija on sitten päätynyt tänne.

maanantai 13. elokuuta 2012

Hajatelmia

Kyllä aikoinaan vakka kantensa löysi. Ihminen, joka syyttää ihan kaikesta itseään, oli aihetta tai ei, menee yhteen ihmisen kanssa, joka ei ikinä näe itsessään mitään vikaa ja syyttää kaikesta kaikkia muita. Nyt kun silmät on auvenneet, niin taaspa sitä syyttää vain itseään, kun on ollut niin sokea. Arvaa syyttääkö hän? -  Ei ikipäivänä!!

Ja kukaan ei kasva.

****

Kun halusin kovasti lasta ja sitä ei näkynyt eikä kuulunut, joka paikka oli täynnä raskaana olevia naisia. Nykyään joka paikka on täynnä rakastavaisia avoimesti pussailemassa, halimassa ja kulkemassa käsikkäin. Universumi on erikoistunut vittuilemaan minulle ja minun toiveilleni.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Pettymyksiä

Helvetti sen jälkeen, kun 4 ei huolinutkaan, niin elämä on ollut yksi vastoinkäymisten paraati. Pienet ja isot asiat on kusseet järjestyksessä.

Ensin kaveri ilmoitti, ettei enää halua leikata hiuksiani. Vetosi omaan jaksamiseensa.

Ihan uudesta pyörästä paukahti kumi.

Sitten lapsenvahti ei pääsekään nyt tiistaina, kun olisi harjoitukset ja minä olen kusessa.

Lapsen isä ei suostu auttamaan, koska vihaa näytelmän ohjaajaa yli kaiken. Sellaisen miehen kanssa minä olen tehnyt lapsen. Sanoi sen vielä suoraan. Käänsi vielä sen mua vastaan, että minä en ajattele Lapsen parasta. Haistakoon koko äijä pitkän vitun ja sääli sitä naista, joka sen sille haistattaa. Huusi vielä tyttären kuullen, että se ohjaaja pitäisi ampua. Mieli tekis marssia sossuun ja kertoa millasen ihmisen kanssa minä olen lapsen typeryyksissäni tehnyt.

Tämän jälkeen en ajattele häntä ollenkaan, kun teen elämässäni valintoja. Tyttären on parempi olla tietämättäkään millanen itsekäs kaunanen paska se on. Kun valmistun, niin lähden kauas tästä kaupungista ja otan tyttäreni mukaan.

lauantai 11. elokuuta 2012

Elämä jatkuu... Kai

Kohta tapaamaan uutta ihmistä ja jostain syystä tunnen siitä syyllisyyttä. "Ihan turhaan", koittaa järkeni sanoa.Vaan miksi sitten koen, että petän jotakuta? En petä ketään.

Viime yönä näin unta, missä 4 oli poliisi. Hän tuli kotiini ja puhui vihjailevaan sävyyn pamputtamisesta.