Siskoni sanoi, että hän uskoo, että me jostain syystä tai toisesta hakeudumme tietynlaisten ihmisten seuraan ja ihastumme niihin ja ei ajatus minullekaan outo ole. Itse olen kuullut sanottavan, että pojat naivat äitinsä kaltaisen naisen ja tytöt isänsä kaltaisen miehen. Eli, ns. rakastumme siihen tuttuun ja turvalliseen, jota emme itse edes välttämättä tiedosta.
Sekin mietityttää miten paljon apinoimme vanhempiamme parisuhteessa. Onko tällaisella aviottomasti syntyneellä mitään mahdollisuuksiakaan saada onnellinen parisuhde, kun ei itse ole edes varma seurustelivatko äiti ja isä vai oliko heillä vain pelkkää seksiä. Kumpikin haukkuivat toisiaan. Tai ainakin äidistä huokui isän loppuvuosina viha isää kohtaan, vaikka en muista hänen koskaan sitä ääneen sanoneen.
Minun rakkauselämäni ei ole ollut mikään romantiikan riemuvoitto ja koska tämä mitä tapahtui 4n kanssa muistuttaa niin pelottavan paljon sitä mitä tapahtui Ensimmäiseni kanssa, että se panee miettimään. Olen pohtinut mikä minua on viehättänyt entisissäni ja alustava pohdinta on tuottanut, että minua on vienyt hoivavietti, typerä ihannointi ja täytyy myöntää "En parempaakaan saa"-tyyppinen ajattelu, eli äärimmäisen alhainen itsensä arvostaminen.
"En parempaakaan saa"-tyylinen ajattelu oli kai syynä siihen miksi jäin suhteeseen missä toinen osapuoli petti ja flirttaili muille naisille ja miehille estottomasti jopa oman nenäni alla. Piti odottaa, että asiat menee niin pitkälle, että ikuinen yksinäinen elämäkin on houkuttelevampaa kuin se mitä se meidän suhde oli.
Erään kohdalla voin myös rehellisesti sanoa, että jossain vaiheessa suhdetta minä huomasin hänen muistuttavan enoani ja nimenomaan enemmän pahassa kuin hyvässä. Siitä kai se sen ahdistuksen hiljainen kasvu sitten lähti...
Hän oli ja on edelleen äärimmäisen ylimielinen. Ensimmäisenikin oli, vaikka minulla meni vuosia tajuta se. Silloin ajattelin, että minä olen tyhmä, kun hän pyöritteli silmiään, kun minä sanoin jotain hänestä tyhmää tai olin kiinnostunut jostain mikä hänestä oli typerää. Kaikki oli kitchiä tai jotain muuta sivistyssanaa ja mikään mikä multa tuli, ei koskaan kelvannut.
Eräällä oli se tietty huvittunut katse... Ja alentuva puhetapa.
Heitä minä ihannoin. Ensimmäinen opiskeli yliopistossa ja osasi kieliä ja tunsi tyyppejä, jotka tunsi tyyppejä.... Erään romantisoin taiteilijaksi, joka on tämän 8-16n oravanpyörän ulkopuolella ja keskittyy vain intohimoonsa välittämättä maksetaanko siitä vai ei... Jooh... Missä on pönttö, että voin oksentaa?
Ensimmäistäni lukuunottamatta olen sortunut hoivaamaan kaikkia enemmän tai vähemmän. Siellä on ollut vaikeaa lapsuutta ja nuoruutta, mielenterveysongelmia, toteutumattomia unelmia.... Ja kaikkien tarpeet asetin omieni edelle.
Ensimmäinen askel kai on asian tiedostaminen, mutta miten kuviota muuttaa?
Ja kaiken tämän alla on oman itsetunnon ja -arvostuksen alhaisuus tai jopa puuttuminen. Nyt mietin, niin kuin olen miettinyt monta monituista vuotta jo, että miten minä voin niitä korottaa?
Kun en minä näitä asioita nähnyt silloin. Niihin joko heräsi tai ne ymmärsi vasta vuosien päästä, kun tunneside oli katkennut.Pitäisi oppia erottamaan jyvät akanoista ENNEN kuin mitään edes alkaa. Kun kerroin eräälle kaverilleni, että en ole koskaan seurustellut sellaisen kanssa jolla olisi edes ajokortti, niin hän käski nostaa rimaa...
Noh...
On liian aikaista sitä alkaa sen kummemmin analysoimaan 4ä, kun tunneside häneen on vielä olemassa. Mutta muistan kuinka ajattelin, miten erilainen hän on entisiini verrattuna. Hän oli avoin omista epävarmuuksistaan. Hän ei suhtautunut minuun eikä ajatuksiini mitenkään alentuvasti. Enemmänkin.. Hän taisi hoivata minua. Ja hän jatkoi sitä senkin jälkeen, kun tiemme erosi. (Tai sitten hän halusi vain ärsyttää)
Mutta hän myös pelkäsi minun suuttumista. En ole edes hänelle suuttunut kunnolla ennen kuin tämä sattui mikä johti sitten välien laittoon poikki. (eli ei ehkä maailman paras pohja suhteelle muutenkaan)
Hänellä on kortti ja kaksikin autoa... Ja hänellä oli työpaikka ja kunnon ammatti.
Mutta silti... Hänkin löi veitsellä selkään juuri kun luotin täysin, ettei hän ei sitä tee.
Hän kerran sen jälkeen sanoi minulle, että minä olen siksi niin ihana, kun minä olen niin aito, enkä osaa teeskennellä. Minä ajattelin, mutta en sanonut, että "Pitkällepä se riitti. Sinäkin juoksit itkien minua karkuun".
Pffft... Kuten sanoin... Liian aikaista häntä analysoida.
Ja näin palaan taas kysymykseen, että miten minä poistan näkymättömällä musteella kirjoitettu "potkase tähän"-tekstin otsastani?
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Keskusteluja II
Velipoika, sisko ja sen uusi mies kävi kylässä. Velipojan kanssa jutteltiin ja tulipa mieleeni jotain mikä vähän minuakin hymyilytti kaiken tämän synkistelyn keskellä.
Kauan kauan sitten nuorin veljeni antoi minulle kyydin Pudasjärveltä Taivalkoskelle. Nuorin veljeni on äärimmäisen ujo ja hyvin harvasanainen, jopa meidän tuttujen kesken. Hänellä piti käydä hakemassa jotain anoppilastaan ja siinä poltimme tupakkia hänen anoppinsa autotallin ovella.
Veli - Meidän tupareissa oli yli 50 ihmistä
Minä - Vaimon kavereita?
Veli - Joo... Oltiin Karin kanssa piilossa kammarissa koko ilta.
Minä - Miksi? Pelkäsitkö, että saisit uusia kavereita?
Veli - Olihan siinä sekin vaara olemassa.
Kauan kauan sitten nuorin veljeni antoi minulle kyydin Pudasjärveltä Taivalkoskelle. Nuorin veljeni on äärimmäisen ujo ja hyvin harvasanainen, jopa meidän tuttujen kesken. Hänellä piti käydä hakemassa jotain anoppilastaan ja siinä poltimme tupakkia hänen anoppinsa autotallin ovella.
Veli - Meidän tupareissa oli yli 50 ihmistä
Minä - Vaimon kavereita?
Veli - Joo... Oltiin Karin kanssa piilossa kammarissa koko ilta.
Minä - Miksi? Pelkäsitkö, että saisit uusia kavereita?
Veli - Olihan siinä sekin vaara olemassa.
lauantai 18. elokuuta 2012
Sateenkaari päättyi nakkikioskille
Kymmenisen vuotta sitten opiskelin ammattikoulussa parturi-kampaajaksi. Takanani oli kaukosuhteen yritelmä, jonka päättymisen otin rankemmin kuin suhteen toinen osapuoli.
Tämän suhteen toinen osapuoli pilasi minulta Maija Vilkkumaan pitkäksi aikaa.
Nyt opiskelen samaisessa koulussa. Eri linjalla vain. Takanani on kaukosuhteenomainen viritelmä, jonka päättymisen minä otin toista osapuolta rankemmin.
4 pilasi minulta tämän kesän listahitin, jota en nyt ilman häntä olisi kuunnellut kuitenkaan. Taisi mennä Ultra brakin sitten pilalle... Joskaan ei taida 4 siitä bändistä välittää. Mutta minä kuuntelin sitä "ollaan ystäviä limbossa", jotta tämä listahittirenkutus ei soisi päässäni. No, nyt en sitten pysty kuuntelemaan sitäkään.
Ironista kyllä... Maija Vilkkumaan löysin 4 jälkeen uudestaan.
Olo on kuin elämän kierto olisi lähtenyt alusta. Ja jos se samaa polkua menee kuin viimeksikin, niin eipä ole paljon mitä odottaa. Kävelin Ainolanpuistossa, missä joki virtasi yli äyräiden. Teki mieleni hypätä sinne ja antaa virran viedä.
Tytön takia pitää jaksaa sängystä ylös nousta. Ja ei voi sinnekään virtaan hypätä, vaikka kuolema nyt ei ollut sen motiivi, vaan se, että virta veisi mut pois.
Tässä biisissä Suomi-iskelmarokin nerokkain lausepari
"Eihän elämä paljoa antanut,
Sateenkaari päättyi nakkikioskille"
Voiko enää paremmin elämäänsä pettymistä kuvata enää?
Tämän suhteen toinen osapuoli pilasi minulta Maija Vilkkumaan pitkäksi aikaa.
Nyt opiskelen samaisessa koulussa. Eri linjalla vain. Takanani on kaukosuhteenomainen viritelmä, jonka päättymisen minä otin toista osapuolta rankemmin.
4 pilasi minulta tämän kesän listahitin, jota en nyt ilman häntä olisi kuunnellut kuitenkaan. Taisi mennä Ultra brakin sitten pilalle... Joskaan ei taida 4 siitä bändistä välittää. Mutta minä kuuntelin sitä "ollaan ystäviä limbossa", jotta tämä listahittirenkutus ei soisi päässäni. No, nyt en sitten pysty kuuntelemaan sitäkään.
Ironista kyllä... Maija Vilkkumaan löysin 4 jälkeen uudestaan.
Olo on kuin elämän kierto olisi lähtenyt alusta. Ja jos se samaa polkua menee kuin viimeksikin, niin eipä ole paljon mitä odottaa. Kävelin Ainolanpuistossa, missä joki virtasi yli äyräiden. Teki mieleni hypätä sinne ja antaa virran viedä.
Tytön takia pitää jaksaa sängystä ylös nousta. Ja ei voi sinnekään virtaan hypätä, vaikka kuolema nyt ei ollut sen motiivi, vaan se, että virta veisi mut pois.
Tässä biisissä Suomi-iskelmarokin nerokkain lausepari
"Eihän elämä paljoa antanut,
Sateenkaari päättyi nakkikioskille"
Voiko enää paremmin elämäänsä pettymistä kuvata enää?
perjantai 17. elokuuta 2012
Uusi Alku
Vaihdoin lakanat ja samalla ajattelin, että häädän niin 4:n pois sängystäni.
Toivon, että joku päivä sinne tulisi selainen, joka sängynpuolikkaani ansaitsee.
Toivon, että joku päivä sinne tulisi selainen, joka sängynpuolikkaani ansaitsee.
torstai 16. elokuuta 2012
Missä se aurinko on elämässä, kun sitä tarvitsee?
"Se on sitten eri nainen, mutta samat lätinät ja laulut niinkö?!
Kyllä
minä tiesin, ettei sulla menny ku ehkä puoliyötä, kun sinä minusta
pääsit yli ja senkin tiesin, ettet musta sittenkään tykännyt. Mutta
kiitista vaan Vittu kaikesta
Pidä kuule hauska elämä."
Siinä on minun viimeinen tunteenpurkaus 4:lle. Kirjoitusvirheineen.
Oli laittanut "meidän" laulun seinälleen ja eipä tarvitse olla Einstein, että se on "salaviesti" uudelle deitille. Niitä minäkin sain aikoinaan.
Mutta kun se oli "meidän" biisi ja muhun sattuu, kun minä merkkaan niin Vitun vähän. Luulin, että merkkaisin edes jotain. Mutta en minä ollut mitään.
Miksi minä olen niin helppo sivuuttaa?
Mental case
Ja niin dramaattisesti, kun minä Qruiserista lähdinkin, niin salaa takaovesta livahdin uudestaan sisään. Saa nauraa. Yksi qruisertuttu vertasi sitä omiin tupakanpoltonlopetusyrityksiinsä.
Mieliala edelleen melko alavireinen. Tänä aamuna ei ensimmäinen ajatus ollut, että "Miksi ylipäätään edes nousta ylös?". Mutta päivällä alkoi tulla taas tuttuja ajatuksia... MIKSI SE OLEN AINA MINÄ, KUN OLEN SE JOTA SURKUTELLAAN JA JOKA JÄÄ AINA LEHDELLE SOITTELEMAAN?
Sisko kehoitti soittamaan lääkärille, kun hänestä tuntui, että olen uudelleen sairastumassa masennukseen. Nielin ylpeyteni ja soitin. Nyt odotan psykiatrisensairaanhoitajan puhelua.
Miten sitä saisi itsestään parkkiinnettua vahvemman, että kestäisi tämän pirun normaalielämän? Kannattaako minun edes mitään yrittää, kun en kerran kestä?
Vaan vaikka taitaa mielialalääkkeiden turvin koko Suomi porskuttaa eteenpäin. Minä en niitä halua ellei ole ihan seinä vastassa. Mutta olisi kiva puhua jollekin ihan ulkopuoliselle. Vielä kun sitä kykenee omia ajatuksiaan jotenkin tuomaan julki ennen kuin ne menevät tukkoon tuohpn kurkkuun ja olet sitten ihan sulkeutunut.
Ja kuka mua googlettaa? Aika ajoin on tehty haku googlehaku "lesreanne" ja hakija on sitten päätynyt tänne.
Mieliala edelleen melko alavireinen. Tänä aamuna ei ensimmäinen ajatus ollut, että "Miksi ylipäätään edes nousta ylös?". Mutta päivällä alkoi tulla taas tuttuja ajatuksia... MIKSI SE OLEN AINA MINÄ, KUN OLEN SE JOTA SURKUTELLAAN JA JOKA JÄÄ AINA LEHDELLE SOITTELEMAAN?
Sisko kehoitti soittamaan lääkärille, kun hänestä tuntui, että olen uudelleen sairastumassa masennukseen. Nielin ylpeyteni ja soitin. Nyt odotan psykiatrisensairaanhoitajan puhelua.
Miten sitä saisi itsestään parkkiinnettua vahvemman, että kestäisi tämän pirun normaalielämän? Kannattaako minun edes mitään yrittää, kun en kerran kestä?
Vaan vaikka taitaa mielialalääkkeiden turvin koko Suomi porskuttaa eteenpäin. Minä en niitä halua ellei ole ihan seinä vastassa. Mutta olisi kiva puhua jollekin ihan ulkopuoliselle. Vielä kun sitä kykenee omia ajatuksiaan jotenkin tuomaan julki ennen kuin ne menevät tukkoon tuohpn kurkkuun ja olet sitten ihan sulkeutunut.
Ja kuka mua googlettaa? Aika ajoin on tehty haku googlehaku "lesreanne" ja hakija on sitten päätynyt tänne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
