Yöllä mietin, kun odottelin unta, ettei oikeastaan voi muuta tehdä joka
neljäs vuosi kuin pettyä. Yksikään varteenotettava iso puolue ei ole
mulle mieleen. Pitää vain iloita Vihreiden menestyksestä ja että
vasureillakin on muutama piikki edes niiden oikeistolaisten lihaa
pistämässä, ettei tästä ihan sydämetön maa tule.
Ystäväni
mietiskeli ennen vaaleja, että Vihreiden ja Vasemmistoliiton pitäis
tehdä vaaliliitto jo ihan senkin takia, että aika moni heiluu siinä
Vihreiden ja Vasemmistoliiton välissä.
Minä mietin, että miksi ne ei yhdisty, koska maailma on muuttunut siitä
mitä se oli, kun Vasemmistoliitto perustettiin?
Noh... Minä toivon,
että uus eduskunta tekis jotain meidän pienituloisten ja pätkäläisten
hyväksi. Välillä tuntuu, että vähempi stressiä oli, kun oli kortistossa
ja sossun luukulla. Vaikka pahoin pelkään, että kokkarit ja kepulaiset
keskittyy vain omien kavereiden auttamiseen ja persut luulee auttavansa,
kun ajavat maahanmuuttajat ulos ja ajavat muutkin vähemmistöt ahtaalle.
VITTU!
maanantai 20. huhtikuuta 2015
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Wikipedian kertomaa kylmää faktaa
Tää oli J.Bn blogissa. Teen itsekin, kun oli niin hauska.
(Kaikki hipit barrikaadeille!!!!!)
Haastan mukaan
kaikki, joilla on tylsää. :)
Wikipedioi itsesi, eli mene Wikipedian sivuille ja vastaa
kysymyksiin klikkaamalla vasemmassa valikossa olevaa “satunnainen artikkeli”
-kohtaa.
01. Mitä pelkäät?
Greatest! countrylaulaja Johnny Cashin neljättä albumia.
02. Mitä ottaisit mukaasi autiolle
saarelle?
Sagwan, yhdysvaltalaisen 40-osainen animaatiosarjan, joka perustuu lastenkirjailija Amy Tanin samannimiseen teokseen Sagwa, the Chinese Siamese Cat.
03. Mitä haluaisit häälahjaksi?
Jari Levyn, oululaisen lauluntekijän ja muusikon.
04. Mitä palvot?
Tummatilapiaa (Oreochromis macrochir), joka on tilapioihin kuuluva kirjoahven, jota tavataan eteläisen Afrikan vesistöissä.).
05. Mistä näet unta ensi yönä?
Nyyrikistä.
06. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi
varaa?
Karl-Åke Asph:n, joka on entinen ruotsalainen maastohiihtäjä ja olympiavoittaja
(Kuka nyt ei haluaisi ruotsalaista olympiamitalistia ostaa?)
07. Mistä aiheesta kirjottaisit
kirjan?
Iraelin merivoimista.
08. Mitä keräilet?
Cerbalus aravensis hämähäkkilajia.
09. Mihin paras muistosi liittyy?
Luetteloon Ruotsin merivoimien korveteihin
10. Turhin tietämäsi asia?
Manninen
11. Mistä aiheesta puhut kaikkein
mieluiten?
Silvano Piovanellista
12. Minkä asian parissa tulet
työskentelemään/työskentelet ammatissasi?
Ruusuvallankumouksen(Kaikki hipit barrikaadeille!!!!!)
13. Mikä saa sinut aina nauramaan?
Sulttaanitiainen
14. Entä itkemään?
Ultra Games
15. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka
näit herätessäsi?
2,2,4-trimetyylipentaanin eli iso-oktaanin, joka on eräs oktaanin (C8H18) 18:sta isomeeristä. Se on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan väritön veteen liukenematon neste.
16. Mitä sinulla on taskuissasi?
Mark Richard Acres
(Toisilla on avaimet taskussa ja ehkä muutama sentti. Mullon amerikkalainen koripalloilija)
17. Mikä voisi korvata sinut ilman,
että kukaan huomaisi?
Miki Fujimura, japanilainen laulaja 70-luvulta.
18. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
Avoin lähdekoodi
19. Minkä kanssa sinut tullaan
hautaamaan?
Ferdinand Alexandre Colyn, entisen jalkapalloilijan
20. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi
laatikossa?
Mikko Rossi, toukokuussa -40 kuollut jääkärikapteeni.
21. Mitä rakastat eniten maailmassa?
Major League Lacrossea, on pohjoisamerikkalaista haavipallon ammattilaissarjaa
22. Mistä aiheesta tekisit kappaleen
euroviisuihin?
Ankeasta alusta.
(Se ois niinku klassisesta musiikista vaikutteita ammentavaa punkkia)
23. Mitä näet tällä hetkellä
ikkunasta?
Luettelon Digimon Tamersin jaksoista
24. Mikä sinä todella olet?
Paralahtiperjantai 27. maaliskuuta 2015
Crash! Boom! Bang!
Onkohan olemassa yhtäkään naisista pitävää naista, jolla ei ole vakavia
mielenterveysongelmia? Ok. Minäkin syön mielialalääkkeitä varmaan lopun
elämääni, mutta mietityttää silti.
Tässä deittaillessa ja muutaman seurustelusuhteen pätkän läpi käyneenä... Ei yhtäkään, jolla olisi edes pikkuvarvas maan pinnalla.
Yksi oli äärimmäisen peloissaan kaikesta ja vainoharhainen, koska oli kaapissa. Ihastui omaan kuvaansa minusta, mutta kun tapasi minut, niin tajusi ettei olekaan ihastunut. (Ei enää näitä kiitos).
Toinen eli omassa erinomaisuudessaan ja uskotteli itselleenkin, että haluaa perhe-elämää ja muuta mitä kuvitteli minusta saavan. Oikeasti hän ei pitänytkään ulkonäöstäni ja tytärtäkin jaksoi ehkä sen kymmenen minsaa. Loppujen lopuksi hän halusi vain kostaa exälleen. Hän soitti pyytääkseen anteeksi. Mutta senkin takana lopulta oli vain huoli mitä minä hänestä ajattelen kuin minulle aiheutettu paska.
Kolmas ylistressaantunut raivotar. Hyvä, kun en turpiini saanut.
Tämä viimeisin laitto faceviestin, että on ottanut yliannostuksen insuliinia. Minä soitin hänelle ambulanssin ja suhde päättyi siihen. Hän postaili ympäri facea miten hänet on jätetty tekstiviestillä sairaskohtauksen takia. (Hän jätti mainitsematta, että me puhuttiin harvoin mistään kasvotusten tai edes puhelimessa. Hän varainkin laitteli viestejä, kun oli puhuttavaa).
Joo, olen kusipää.
Välistä unohtui se yksihuijari ja sen uskomattomat tarinat. Häntä en kertaakaan ole tavannut, enkä halua. Onneksi sen verran oli sentään itsesuojeluvaistoa jäljellä. Minä olen päättänyt, että omissa ongelmissa on ihan tarpeeksi kantamista. Kantakoot muut omansa. Minen enää jaksa
Tässä deittaillessa ja muutaman seurustelusuhteen pätkän läpi käyneenä... Ei yhtäkään, jolla olisi edes pikkuvarvas maan pinnalla.
Yksi oli äärimmäisen peloissaan kaikesta ja vainoharhainen, koska oli kaapissa. Ihastui omaan kuvaansa minusta, mutta kun tapasi minut, niin tajusi ettei olekaan ihastunut. (Ei enää näitä kiitos).
Toinen eli omassa erinomaisuudessaan ja uskotteli itselleenkin, että haluaa perhe-elämää ja muuta mitä kuvitteli minusta saavan. Oikeasti hän ei pitänytkään ulkonäöstäni ja tytärtäkin jaksoi ehkä sen kymmenen minsaa. Loppujen lopuksi hän halusi vain kostaa exälleen. Hän soitti pyytääkseen anteeksi. Mutta senkin takana lopulta oli vain huoli mitä minä hänestä ajattelen kuin minulle aiheutettu paska.
Kolmas ylistressaantunut raivotar. Hyvä, kun en turpiini saanut.
Tämä viimeisin laitto faceviestin, että on ottanut yliannostuksen insuliinia. Minä soitin hänelle ambulanssin ja suhde päättyi siihen. Hän postaili ympäri facea miten hänet on jätetty tekstiviestillä sairaskohtauksen takia. (Hän jätti mainitsematta, että me puhuttiin harvoin mistään kasvotusten tai edes puhelimessa. Hän varainkin laitteli viestejä, kun oli puhuttavaa).
Joo, olen kusipää.
Välistä unohtui se yksihuijari ja sen uskomattomat tarinat. Häntä en kertaakaan ole tavannut, enkä halua. Onneksi sen verran oli sentään itsesuojeluvaistoa jäljellä. Minä olen päättänyt, että omissa ongelmissa on ihan tarpeeksi kantamista. Kantakoot muut omansa. Minen enää jaksa
torstai 30. lokakuuta 2014
Tähän
haasteeseen minut haastoi Anniina, Voimalantien blogin pitäjä. Haaste on tarkoitettu niille, joilla on alle 200 lukijaa.
Haaste menee näin:
1. Jokaisen haastetun täytyy kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
11 asiaa minusta:
1. Olen mennyt autokouluun.
2. Olen mennyt kihloihin.(Nainen on eri kuin viimeksi päivittäessäni tätä).
3. En jaksa enää roikkua netissä kuin ennen.
4. Minun sydämeni vei pieni pitkäkarvaisen mäyräkoiran pentu, vaikka en aiemmin ole kamalasti mäyräkoirista välittänyt. Tämän nimi on Peppi.
5. Olen tavannut siskopuoleni, josta olen vain kuullut puhuttavan, mutta ei muuta, ensimmäistä kertaa viime kesänä.
3. En jaksa enää roikkua netissä kuin ennen.
4. Minun sydämeni vei pieni pitkäkarvaisen mäyräkoiran pentu, vaikka en aiemmin ole kamalasti mäyräkoirista välittänyt. Tämän nimi on Peppi.
5. Olen tavannut siskopuoleni, josta olen vain kuullut puhuttavan, mutta ei muuta, ensimmäistä kertaa viime kesänä.
6. Aloitin taas teatteriharrastuksen.
7. Olen diagnosoinut itselleni ainakin ADDn. Ehkä olen myös asberger.
8. En ole juonut tipan tippaa kuukauteen ja en ole tarkoituksella raitistunut.
9. Olen riippuvainen sokerista.
10. Olen jäämässä energiajuomakoukkuun, jos en nyt itseäni vieroita.
11. Läski on ikuista.
En muista Anniinan kysymyksiä, enkä jaksa alkaa niitä selailemaankaan mistään. Ja haastan kaikki, jotka tämän lukee ja joilla on alle 200 lukijaa.
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Yksi paalu käytännössä saavutettu... Entäs nyt?
Vappuaattona saan todistuksen käteeni ja minusta tulee elintarviketyöläinen. Ainakin paperilla. Työtä olen hakenut ja eipä ole näköpiirissä. Serviisin sijaislistoilla kykitään. Jeee...
Vähän on sellainen outo olo, kun ei tiedä mihin päivänsä käyttäisi ja ei tarvitse koulun puolesta enää stressata. Kai minä olen niitä jotka kerta kaikkiaan tarvitsee jotakin muutakin tekemistä kuin kotiseinien katselua tai... Tarvitsen siis "pakotteen" ulos menemiseen tai jonkun projektin. Hiljokseen olen laitellut taas kotia, mutta en enää samalla innolla kuin viime kesänä. Tänäänkin oli kiva päivä, vaan enpä minä nähnyt mitään intoa lähteä minnekään vaan pyöräilemaan vain pyöräilemisen vuoksi, vaikka pyöräkin on kunnostettu. Vaihteetkin toimii. Jee....
Se pääsiäiskakku mitä mietin vielä miettimisen jälkeenkin ei nyt ihan sellaiseksi tullutkaan kuin halusin. Sokerimassa loppui kesken ja halusin kakun olevan keltainen, mutta sainkin vain keltaisia pompparelleja.... Noh.... Tällainen siitä sitten tuli.
Ihan jees näköinen se on ja maistuikin todella hyvältä.
Vapuksi ajattelin tehdä donitseja. Nom Nom Nom...
I will never be thin....
Vähän on sellainen outo olo, kun ei tiedä mihin päivänsä käyttäisi ja ei tarvitse koulun puolesta enää stressata. Kai minä olen niitä jotka kerta kaikkiaan tarvitsee jotakin muutakin tekemistä kuin kotiseinien katselua tai... Tarvitsen siis "pakotteen" ulos menemiseen tai jonkun projektin. Hiljokseen olen laitellut taas kotia, mutta en enää samalla innolla kuin viime kesänä. Tänäänkin oli kiva päivä, vaan enpä minä nähnyt mitään intoa lähteä minnekään vaan pyöräilemaan vain pyöräilemisen vuoksi, vaikka pyöräkin on kunnostettu. Vaihteetkin toimii. Jee....
Se pääsiäiskakku mitä mietin vielä miettimisen jälkeenkin ei nyt ihan sellaiseksi tullutkaan kuin halusin. Sokerimassa loppui kesken ja halusin kakun olevan keltainen, mutta sainkin vain keltaisia pompparelleja.... Noh.... Tällainen siitä sitten tuli.
Ihan jees näköinen se on ja maistuikin todella hyvältä.
Vapuksi ajattelin tehdä donitseja. Nom Nom Nom...
I will never be thin....
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Kakkuasiaa
Niin ja samaan aikaan, kun mietin lihavuusleikkausta niin olen menettänyt innostunut todenteolla leipomaan. Varsinkin kakkuja. Rakas osti minulle joululahjaksi kauan toivomani yleiskoneen ja leipominen on vain lisääntynyt, koska nyt ei enää tarvitse käsin vaivata ja sekottaa, mikä on aina ollut minusta ikävin kohta leipomisessa.
Tässä muutama kuva:
Tässä muutama kuva:
Tyttären synttäreille tekemäni vegaaninen suklaakarpalokakku. Oli yllättäen juhlien suosituin kakku, vaikka oli tehtykin täysin kasvisperäisistä aineksista. Itsekin pidin, vaikkakaan en kirpeistä marjoista niin perusta.
Tilaustyönä tehty mansikkarahakakku.
Tyttären synttäreille taiteilin elämäni ensimmäisen "muotokakun". Ajatushan se on tärkein... eh...
Limettipiiras (Key lime pie), johon laitoin Salama McQueen kakusta jääneet mansikat. Tuossa autokakussa on välissä mansikkamoussea. Huono idea oli sekoittaa ne mansikat limetin ja konsentoidun maidon kanssa samaan mössöön, koska ulkonäkö oli kaikkea muuta kuin houkutteleva, mutta hyvää se oli. Tyttären kanssa yhdessä koristeltiin tämä kakku. Hän teki käärmeitä ja matoja. Minä kukkia.
Vegaaninen voileipäkakku. Tämä oli muuten todella hyvää, mutta välissä oleva parsakaali ja avocado ei mitään kamalan suurta herkkua ollut. Muuten kyllä päihittää normivoileipäkakut mennen tullen. Minä itse en kamalasti pidä voileipäkakkujen juustoisuudesta. Varsinkin, kun niihin yleensä laitetaan sulatejuustoa, mikä on mielestäni todella ellottava juuston muoto. Yöh..
Seuraavaksi väännän pääsiäiseksi keväisen täytekakun. Kuva tulee jahka se onnistuu.
Ja kultani pojan neljävuotissynttärit ovat heinäkuussa. Poika on innoissaan traktoreista, niin hänelle ajattelin tehdä traktorin muotoisen kakun.
Oli todella ilo seurata tyttären innostusta Salama McQueen kakusta, vaikka se nyt ei niin kamalan hyvin onnistunutkaan. Luulenpa, että rakkaani poikakin on yhtä otettu traktorikakustaan.
Uuden elämän kynnyksellä
Koulu on käyty. Työhakemuksia olen laittanut vähän sinne tänne. Peilikuvassa katsoo taas se iso ihminen, jonka luulin kaikessa kirkassilmäisyydessäni jättäneeni jo taakseni, mutta tässä sitä taas ollaan.
Soitin terveyskeksukseen ja sanoin, että minä haluan lihavuusleikkaukseen. Ensin tuli naputus, että "ymmärrätähän sinä, että se on sio leikkaus... kälälä lälä Ei mikään oikotie onneen. Itsellä se pitää se työ tehdä.. Päläpäläpälä", mutta sain lopulta ajan syömishäiriöihin erikoistuneelle hoitajalle, jonka kanssa sitten keskusteltiin syömisestä ja hän otti arvoja ja huomenna soitan itselleni ajan terveyskeskukseen lähettettä varten. On vähän sellainen olo kuin Michael Jakcsonilla, joka totesi viimeisessä lehdistötilaisuudessaan konserttisarjasta, jonka harjoittelu häneltä jäi kesken, että "This is it".
Jos tämä kerta ei totta sano, niin sama on sitten heittää pyyhe kehään.
Mutta toivottavasti oma kohtaloni ei ole yhtä surullinen kuin Jacksonilla, joka kuoli yrittäessään.Itseni puolesta en niinkään pelkää, mutta tyttäreni puolesta kylläkin, koska ei hänen isästään ole kokopäivähuoltajaksi.
Lääkäri sanoi, että pitää laihduttaa 7% prosenttia lähtöpainosta, niin hän kirjoittaa lähetteen. Ei siihen montaa kiloa ole, että se on täytetty, mutta heti, kun tuli konkreettinen tavoite, niin minä aloin sabotoimaan itseäni. Nyt olisi oiva itsetutkiskelun aika, että MIKSI minä teen niin. Ensiviikolla aika hoitajalle. Toivottavasti on lähtenyt tarpeeksi kiloja, että lääkäri voi sen lähetteen kirjoittaa.
Mikä tässä keväässä on, kun koirakuume tulee päälle? Olen jo päätytänyt, että talvella, jos vielä tuntuu tältä, niin hommaan pienehkön karvaturrin tänne. Tai missä sitten asummekaan...
Olen mennyt autokouluun. Ja näyttää siltä, että tulen olemaan siellä piiiiiiitkääääään. Eli koiran lisäksi hankintalistalla olisi sitten auto. Jahka kortin joskus saan. Eli työtä työtä työtä kaivataan ja PIAN.
Etelä-Suomeen olen kovasti suuntautumassa. Rakas miettii Porvoota ja miksei mekin tyttären kanssa sinne. Ainoa iso mutta on, että siellä työvaatimusten isolla listalla on ruotsinkielen osaaminen. Omani ovat pahasti ruosteessa. Täytynee varmaan painua kansalaisopistoon kertaamaan tai aloittamaan ihan alusta.
Soitin terveyskeksukseen ja sanoin, että minä haluan lihavuusleikkaukseen. Ensin tuli naputus, että "ymmärrätähän sinä, että se on sio leikkaus... kälälä lälä Ei mikään oikotie onneen. Itsellä se pitää se työ tehdä.. Päläpäläpälä", mutta sain lopulta ajan syömishäiriöihin erikoistuneelle hoitajalle, jonka kanssa sitten keskusteltiin syömisestä ja hän otti arvoja ja huomenna soitan itselleni ajan terveyskeskukseen lähettettä varten. On vähän sellainen olo kuin Michael Jakcsonilla, joka totesi viimeisessä lehdistötilaisuudessaan konserttisarjasta, jonka harjoittelu häneltä jäi kesken, että "This is it".
Jos tämä kerta ei totta sano, niin sama on sitten heittää pyyhe kehään.
Mutta toivottavasti oma kohtaloni ei ole yhtä surullinen kuin Jacksonilla, joka kuoli yrittäessään.Itseni puolesta en niinkään pelkää, mutta tyttäreni puolesta kylläkin, koska ei hänen isästään ole kokopäivähuoltajaksi.
Lääkäri sanoi, että pitää laihduttaa 7% prosenttia lähtöpainosta, niin hän kirjoittaa lähetteen. Ei siihen montaa kiloa ole, että se on täytetty, mutta heti, kun tuli konkreettinen tavoite, niin minä aloin sabotoimaan itseäni. Nyt olisi oiva itsetutkiskelun aika, että MIKSI minä teen niin. Ensiviikolla aika hoitajalle. Toivottavasti on lähtenyt tarpeeksi kiloja, että lääkäri voi sen lähetteen kirjoittaa.
Mikä tässä keväässä on, kun koirakuume tulee päälle? Olen jo päätytänyt, että talvella, jos vielä tuntuu tältä, niin hommaan pienehkön karvaturrin tänne. Tai missä sitten asummekaan...
Olen mennyt autokouluun. Ja näyttää siltä, että tulen olemaan siellä piiiiiiitkääääään. Eli koiran lisäksi hankintalistalla olisi sitten auto. Jahka kortin joskus saan. Eli työtä työtä työtä kaivataan ja PIAN.
Etelä-Suomeen olen kovasti suuntautumassa. Rakas miettii Porvoota ja miksei mekin tyttären kanssa sinne. Ainoa iso mutta on, että siellä työvaatimusten isolla listalla on ruotsinkielen osaaminen. Omani ovat pahasti ruosteessa. Täytynee varmaan painua kansalaisopistoon kertaamaan tai aloittamaan ihan alusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







