Näytetään tekstit, joissa on tunniste lesbo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lesbo. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Perustarpeiden äärellä minuutta etsimässä ja muutakin

Minulla vissiin raskaus jotenkin herkisti minun kehoni tuntemuksille tai sitten iän myötä hormonaaliset vaikutukset vain voimistuu. Minä tiedän, että minulla on ovulaatio, kun minuun iskee voimakas halipula. Pari päivää on vain yhtä huokailua ja haaveilua, että olisi joku ihana ihminen jonka lähellä saisi olla. Kyllä kai siihen seksikin liittyisi, mutta pääasia olisi läheisyys ja sen puute.
Tätä kestää vähän laimeampana kuukautisten yli ja sitten olen "normaali" hieman tehokkaampi ihminen noin pari viikkoa.

Välillä näiden parin päivän aikana saattaa mennä jopa kaikki arvostelukykykin. Halipula on niin kamala, että melkein olen ollut valmis kelpuuttamaan lähelleni sellaisiakin joita en normaalisti kelpuuttaisi. Onneksi vielä ei ole täysin mennyt järki.
Olen ollut lähellä jopa alkaa lämmittelemään suhdetta J'nkin kanssa, vaikka se tie on nyt kävelty loppuun. Olisi miesparka ollut ihan sekaisin, kun pari päivää olisi taas kelvannut, mutta sitten olisi viimeistään parin viikon päästä tullut taas ero.
Vaikka en minä J'nä minua enää takaisin ottaisi.

Tänäänkin olen huokaillut haavemaailmassa ja samalla yrittänyt saada selkeyttä siitä mikä ja kuka on ihminen joka olen minä. Katsoin dokumentin "Kyllä homotkin siivoaa". Herätti ajatuksia monellakin tasolla. Jollain tasolla ehkä hieman kadehdinkin niiden nuorten selkeää identtiteettiä. On se tietyllä tavalla vapauttavaakin, kun voi nuorena sanoa, että minä olen lesbo/homo/bi eikä pähkäillä kuin minä vielä kolmikymppisenäkin.
Sellaisen on helppo sanoa, ettei ne lokerot merkitse mitään, joille on selvää kuka on ja mitä on. Minulle ne on tärkeitä, koska minä en tiedä kuka olen ja mitä olen. Tai ehkä minun ongelma on laatikkoajattelu. Ehkä minulla pitäisi alkaa tutustelemaan elämään laatikkojen vieressä. Vaan kun se laatikko tuntuisi niin paljon turvallisemmalta. Elämä laatikkojen välissä on kuin mikäkin villi länsi.

Talvella joku oli heittänyt meidän keittiön ikkunaan kananmunan. Se roikkuu kuin räkä siinä vieläkin, koska meillä ei ole välineitä aukasta ikkunoita ja pestä niitä ulkoapäin. J mietti, että heitettiinköhän se siihen, koska minä pidän naisista. Minä torjuin sen heti, koska ulkopuolisen silmin me eletään kuin normi heteroperhe. Mistä sen kukaan voisi tietää? Mutta joka kerta kun minä näen sen mietin, että olisiko se heitetty siihen juuri siksi.

Nuorempana olin rohkeampi. Nykyään en niinkään. Mietin tuota dokumenttiakin katsoessa, että jos minä ikinä ketään löydän ja hän sattuisi olemaan nainen, miten sitä uskaltaa olla aidosti oma itsensä? Seuraisiko siitä minullekin tappouhkausia? Alettaisiinko tytärtäkin vainoamaan?

Rauhassa sain nuorenakin olla, vaikka en salannut sitä, että minulla oli naisystävä. Mutta viime aikaiset tapahtumat ja sekin, että olen kokenut miten helppo on elää heterosuhteessa tässä heteronormisessa maailmassa ja voin verrata sitä siihen, kun oli naisen kanssa ja aina sai miettiä miten paljon kotioloistaan kertoo ulkopuoliselle.
Se on ihme miten moni vaivaantuu, kun sanoo vaikka, että "Olin eilen naisystäväni kanssa Ikeassa ja ostettiin uusi pöytä". Kun oli miehen kanssa tuollainen jutustelu oli jopa odotettavaa. Sitä jopa kysyttiin. Räikein ristiriita tuli, kun istuin samassa autossa kolmen muun naisen kanssa, joista ainakin kaksi kävi hyvinkin yksityiskohtaista keskustelua omasta seksielämästään. Autosta poistuessani tiesin aika paljon asioita heidän makuuhuone-elämästään. Jos olisin edelleen ollut entisen naisystäväni kanssa silloin, en olisi varmasti voinut avautua meidän petipuuhista siinä seurassa ainakaan.
Sitä joko "hyväksyy" sen vaivaantuneen ilmapiirin ja on oma itsensä ja tuo omaa elämäänsä julki naisystävineen tai vaimoineen tai on se lesbo ilman rakkauselämää päivisin ja vasta iltaisin ja "omissa porukoissa" ihan täysin oma itsensä.

Olihan siinä dokumentissa yksi pariskunta, joita ei ilmeisesti ole alettu kiusaamaan. Vanhojen tansseissakin kahdestaan tanssivat. Ja hyvä niin. Olisihan se hienoa, että tyttäreni sukupolvi olisi jo niin "valistunut" ettei niille ole mikään kysymys edes koko asia.