lauantai 17. maaliskuuta 2012

Keskusteluja

Siis näitä keskusteluja joita ei olisi uskonut koskaan käyvän:

Lapsi läspyttelee olohuoneesta vessan ovelle.
Lapsi - Äiti, maitoa.
Minä - Äiti on kakkalla. Jaksatko odottaa?
Lapsi - Minä.. Minä menen katasin.
Sitten lapsi läpsyttelee takaisin olohuoneeseen.

Tämä toistui kolme kertaa.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Hai Hai Hai

Maailmassa on paljon ihmisiä, vaan aika usein tuntuu, että minulle ei ole heidän joukossaan yhtäkään.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Kakkuja


 Tytär täytti perjantaina kaksi vuotta ja viikonloppuna juhlat kestivät yksi päivä per vuosi. Voi että minä nautin, kun sai tehdä kakkuja sydämen kyllyydestä. Juustokakun jopa kaksi kertaa, kun ensimmäinen versio epäonnistiu. Toisen version koristelu ei onnistunut, koska vatkasin kermaa vahingossa liikaa. Tuhersin sitten jotain sokerimassalla, vaikka se muuttuukin vähän ajan päästä pelkäksi sokerivedeksi juustokakun päällä.
Täytekakkuun uskaltauduin kokeilemaan vaahtokarkkitaikinaa päällysteeksi, vaan se oli virhe. Se kovettui niin paljon, ettei siihen edes kokkiveitsi pystynyt. Oli pakko ottaa se pois ja tarjota vieraille rumaa kakkua ensimmäisenä päivänä ja heidän lähdettyä hakea uusi satsi kermaa ja koristella loppu uudestaan.
Koulukaveri kertoi laittavansa itse aina kakkujen päälle vaahtokarkkitaikinan. Voi olla, että minulla taisi tulla tomusokeria liikaa suhteessa vaahtokarkkien määrään ja en suojannut taikinaa tarpeeksi hyvin ja se pääsi kovettumaan.

Noh, kumpikin kakku tuli syötyä.

Perhosaiheinen täytekakku omena-kaneli-rahka- ja mansikkahillotäytteellä.  En tiedä uskallanko enää edes kokeilla vaahtokarkkitaikina päällystettä.

Mangojuustokakun olen tehnyt ennenkin. Koristelu hieman ontui. 


torstai 2. helmikuuta 2012

Elämänmeno III

Käytiin terveyskeskuksessa tyttärensä kanssa sieltä pankin kautta apteekkiin. (Pankkikortti oli mennyt salaa vanhaksi ja piti tilata uus, joten jonkin aikaa pitää asioida luukulla vanhanaikaisesti)
Rotuaarilla mietin, että Niinistön joukot ovat ilmeisesti niin varmoja voitostaan, kun ei ollut propagandakahvittelijoita, mutta vihreiden sissien koju oli pystyssä. Join keksikahvit nappasin pari karkkia matkaevääksi.
Sitten maaginen mieleni tuotti tällaista, että Lydia on syntynyt 10.2.2010. klo 12:21 ja täyttää 2-vuotta tänä vuonna. Siis ennusteet sanovat numero 2. Sunnuntaina sitten näkee, miten tämä ennuste pitää kutinsa. Lottonumeroita en ole vielä osannut maagisella mielelläni tuottamaan. Nytkin minun magiat pilattiin, kun eräs kertoi, että Lydian syntymäajan numeroista tulee 6. Noh on siinä aika monta kakkosta silti.
Pankissa oli harvinaisen töykeä äijä. Se meni ovesta ulos meitä ennen ja näytti siltä, että se pitää ovea meille auki, vaan se päästikin irti kesken kaiken ja ovi läsähti suoraan tyttären jalkoihin. Onneksi ei käynyt kipeesti. Nyt on tytöllä lääkkeet ja rasvat, mitkä eilen jäi ostamatta, kun se kortti oli vanhentunut.

tiistai 31. tammikuuta 2012

Nyt ei huvita enää mikään.

Tänään on mennyt ärsyttävien asioiden listalle aika monta asiaa, joita ei voi tässä luetella. Tai no voi, mutten halua. Viimesin, jonka voin luetella: Mummot, jotka alkaa kassalla kyselemään jonkun tun Lotus nenäliinan perään. Sitähän ei voi kysellä silloin, kun on siellä nenäliinoja valkkaamassa. Vaan pitää odottaa, että pääsee kassalle asiasta avautumaan. Ja senkin jälkeen, kun kassaneiti on juossut katsomassa niitä tun nenäliinoja ja tullut takaisin todeten, ettei ole Lotus nenäliinoja ole valikoimassa. Alkaa tämä mummo vielä jaaritella miten Lotus nenäliinat on hyviä astmaatikoille. Kassaneitihän ei voi rahastaa samalla, kun kuuntelee Lotus nenäliinan pölyn keräämättömyydestä ja muita kassoja ei tietenkään ole auki. Tämä aiheuttaa sen, että bussi menee nenän edestä ja pitää kävellä tuon Siperian halki kotiin.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Hyppysellinen mediapeliä ja rohkeuttakin

Ajattelin jo, etten jaksa enempää tätä vaalitouhua seurata, kun oma ehdokas on ollut alusta asti melko selvä, vaikka vaalien ensimmäisen vaalipäivän alla kanta vähän horjuikin. Mutta tänään osui silmiin lööppi: Vaalit ratkeaa homoliittokysymyksestä. Niinistö: Avioliittossa on mies ja nainen. (En nyt ihan tarkalleen sanoja muista). Mietin, että miten niin "ratkeaa"? Niinistö olisi vahvassa etusuosikin asemassa olisi vastassa ollut kuka vaan.
Aloin sitten miettiä, että lehdistöllä on kyllä melko paljon valtaa. Ihmisiä, kun voi ohjailla jo pelkillä sanavalinnoilla. Mikael Junger sanoi omassa statuksessaan, että Iltapäivälehdistö on jo ehdokkaansa valinnut, kun eilisen tai toissapäiväisen iltapäivälehden lööpissä oli iso otsikko (jonka joku oli sanonut): SIVARI EI VOI OLLA SUOMEN PRESIDETTI. Ja nyt tuo Niinistön lausunto, joka ei varmasti loukkaa kuin sitä 10% väestöstä, jota se konkreettisesti koskee ja en tiedä loukkaako kaikkia heitäkään. Suurin osa vaan nyökyttelee sen kummemmin ajattelematta, että miksi se sitten on näin ja miksei olisi toisin. Näin välikysymyksenä, mikä ihme siinä avioliitossa oikein on, kun se pitää nuin omia?
Jo ennen vaaleja oli itsestään selvää, että Niinistö menee toiselle kierrokselle. Ja vasta nyt aloin pähkäillä, että miksi se oli niin itsestään selvää? No, kun mediassa niin toitotettiin. Kuinkahan moni äänesti Niinistöä siksi, koska hän on näiden vaalien selkeä voittaja, koska lehdissä televisiossa ja muuallakin niin on touhotettu jo vuosia ennen vaaleja? Itsekin sorruin laskeskelemaan, että jos toisella kierroksella Niinistöä vastassa on Väyrynen ja varsinkin Soini, äänestän Niinistöä. Jos Niinistön suosiota ei olisi niin hypetetty, olisiko hän saanut niinkin isoa etumatkaa kuin sai? Mene ja tiedä...
Väyrystä varmaan harmittaa, koska hävittyään nämä vaalit, hän alkoi saada sympatiaa osakseen. Tämän päivän lööpissä Paavoa ja Vuokkoa verrattiin Johannes ja Kyllikki Virolaiseen. Jos heidän saamansa julkisuus ennen vaaleja olisi ollut yhtä lämmintä, olisiko Väyrynen nyt toisella kierroksella?

Minä tiesin jo ennen vaaleja, että luultavimmin äänestän joko jomman kumman vasemman puolueen ehdokasta tai sitten Vihreän puolueen ehdokasta. Ja kun kuulin, että se on Haavisto, niin eipä tuota kamalasti tarvinnut pähkäillä. Joskun muinoin luin Haaviston kirjoittaman kolumnin ja se teki minuun vaikutuksen viisaudellaan ja kiihkottomuudellaan, vaikka asia selkeästi oli hänelle sydämen asia. Ja jo sekin rohkeus astua ehdolle tänä aikana, kun kansa oli ilmaissut tahtonsa antamalla äänivyöryn puolueelle, joka suojelee siipiensä alla myös äärioikeistoa. Minulla ei olisi rohkeus siihen riittänyt. Olisin tyytynyt saamaan AkuAnkkaraivareita itsekseni tai samanmielisten kanssa.Tai nimettömänä netissä. Kuten tähänkin asti.

Minä huomasin jo joskus murkkuikäisenä, että rohkeus ei välttämättä ole sitä, että uskallat uhota ryhmässä tms. Silloin (kun varmaan vielä tänäkin päivänä) oli nuorille tärkeää olla yksilöllinen, mutta sitä uskallettiin olla vain ryhmässä muiden samankaltaisten kanssa. Jos joku oli "oikeasti" erilainen, niin hän joutui helposti kiusatuksi. Ja sitä kai se on näin aikuisiälläkin. On rohkeaa, että uskaltaa kyseenalaistaa yhteiskunnan itsestäänselviä instituutioita, sukupuolirooleja ja "hokemia", joita meille hoetaan lapsesta asti. Ja vielä seisoa kantansa takana sittenkin, kun ei olekaan muiden samanmielisten ympäröimänä. Tai nimettömänä netissä.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Pohdintoja

Kävin kahvittelemassa lapsuuden ja nuoruuden ajan ystävän kanssa ja matkalla ohitin tyhjän mainostaulun. Kävipä mielessä, että jos olisi oikein yltiöpositiivinen ja ajattelisi, että ihmiskunta olisi olemassa vielä miljoonien vuosien päästäkin ja ne sitten löytäisi arkeologisista kaivauksista meidän mainostauluja, niin ne varmaan ajattelis, että ne on olleet Jumalan kuvia varten. Eivät kyllä ihan kamalan väärässä siinä ole.