Reikä sydänläpässä vei lopulta äidin voimat. Hän lähti yksi päivä rutiinimittauksiin terveyskeskukseen ja joutuikin osastolle, missä olo venyi viikoksi pariksi. Ei hän sittenkään kotiin päässyt, vaan hänet passitettiin Oyssiin missä osastohoito venyi viikoksi ainakin siellä. Oyssissa lääkäri sanoi, ettei hän enää saa yksin asua ja me lapset kilvan tarjottiin omia asuntojamme äidille. Äiti sai kotisairaanhoitajan palvelut heti ja muut palvelut laitettiin hakuun mitä pikimmin. Äiti ei halunnut kenenkään nurkkiin. Viikon sitä kotonaoloa kesti. Taas seuraavasta rutiinimittauskäynnistä tulikin sairaalaosastojakso.
Perjantaina 21.7 siskoni soitti, että äitiin ei saa yhteyttä ja silloinkin, kun saa, niin hän puhuu sekavia. Hän vain nukkuu ja tai "katselee taivasta". Avuttomana istuin sohvalla ja itkin. Ennen sellaisen suuren hädän keskellä olin aina soittanut äidille, mutta kenelle minä nyt soitan? Tunnin päästä siskoni soitti ja sanoi,
-Ei äiti mihinkään kuole!
Siellä hän istui sängyn reunalla ja papatti, kun siskoni hössötti. Äitini soitti heti siskoni jälkeen ja oli hämillään kun minä itkin hysteerisesti ja toistelin
- Ihana kuulla sinun ääntäsi!
- Niin sinunkin ääntä. Se on aina kuin päivänpaiste!
Siinä oli äitini rakkauden tunnustus minulle. Hän sanoi haluavansa tulla kanssani seuraavana päivänä uimaankin. Sydämen pohjaan viilsi, koska tiesin, ettei äiti tule koskaan uimaan kanssani. Oli tiedossa, ettei äidilläni ole elinaikaa kuin maksimissaan kuukausi, Olin töistä voittamassa Qstock liput, mutta festareiden odotus vaihtuikin matkasuunnitelmiin Taivalkoskelle. Noiduin, että miksi en voisi olla työtön, koska olisin silloin lähtenyt heti perjantaina 21.7 äitini rinnalle.
En kerennyt uimaan, mutta kävelin sillan yli torille.Tapasinpa kivan katollisen pariskunnan, jotka puhui niin nätisti, että itku pyöri kurkussa. Viimeksi, kun tapasin samaan katollisen kirkon lahkon tai mikä lie jäseniä, sain keskenmenon viikon päästä siitä. Tuli taikauskoinen olo. Tämä ei voi olla sattumaa. He olivat otettuja, koska luulivat nimeni tulevan Mariasta. En korjannut heitä. Sain heiltä Neitsyt Maria riipuksen ja englannin ja suomen kielisiä rukouksia. Istuin torilla kahvilla ja tiesin, ettei aikaa ole enää paljoa. Kuten viimeksikin saamani riipus päätyi pienokaisen hautaan, niin tiesin kyllä minne nyt saamani riipus on menossa. Tämän viikon alussa siskoni ilmoitti äitini siirtyneen saattohoitoon.
Seuraavana päivänä töissä piti soitella mummoille Eevaa. Sain vääntämällä muutaman pikkupaketin menemään, vaikka oli paha olo koko ajan. Vanhojen naisten äänet, syntymävuodet ja valitukset sairastamiskuluista kaikuivat korvissa. Toisena päivänä en enää kyennyt siihen. Pomo laittoi minut kotiin ja minä lähdin heti kuin mahdollista Taivalkoskelle. Siskoni, kun ilmoitti puolenpäivän jälkeen, ettei äitiin saada enää yhteyttä ja tämä reagoi vain kipuihin.
Koko matkan pelkäsin äidin kerkeävän lähteä ennen kuin minä ja tytär keretään paikalle, Veljeni vei meidät linja-autoasemalta suoraan äidin luo. Naiivisti odotin, että äitini reagoisi ääneeni ja virkistyisi hiukan, edes, mutta äiti hengitti syvästi suu auki kuin kuolevat hengittävät eikä silmäripsikään värähtänyt, kun silittelin hiuksia ja yritin keksiä jotain kaunista sanottavaa äidille. Tytär hermostui, koska hän on ihan liian monta kertaa joutunut käymään sairaaloissa milloin potilaana tai milloin katsomassa jotakin sukulaista syystä jos toisestakin. Ja onhan se pienelle lapselle tylsää. Silitin äidin hiuksia ja sanoin palaavani huomenna.
Sitä huomenta ei koskaan tullut... Muutaman tunnin päästä siitä siskoni soitti ja ensimmäistä kertaa kuulin hänenkin itkevän:
- Vuodeosastolta soittivat, äiti on kuollut.
Lähdimme heti kaikki äidin ruumiin äärelle. Äitini hymyili ja me silittelimme hänen hiuksiaan ja poskiaan.
Eräällä lailla se oli helpotus kaikille. Äitimme kärsimys loppui lyhyeen. Hän ei joutunut elämään kuin viikon muiden armoilla, mitä hän ei olisi halunnut mistään hinnasta ja kamalia kipujakin kesti vain sen viikon. Minä kadun ikuisesti, etten tullut tänne Heti, kun siskoni ilmoitti saattohoidon aloituksesta. Vielä kuolinpäivänäkin häneen sai vielä yhteyden.
Nyt alkaa uusi elämän vaihe, jolloin ei ole enää äitiä, jolle soittaa, kun tämä kipu ja kaipaus kalvaa sisälmyksiä ja Taivalkosken tukikohta, jonne oli aina tervetullut, on pois. Enää ei äiti seuraa ikkunasta, kun tulemme kylään ja känkkäse portaita alas alaovea aukaisemaan. Nyt olen orpo.
lauantai 29. heinäkuuta 2017
tiistai 18. heinäkuuta 2017
Dead end
Mistä tietää, että on oikeasti masentunut syvästi?
- Siitä, että kun veli yrittää toistamiseen itsemurhaa, mutta pelastuu viime hetkellä, on vain vihainen, koska "mikä oikeus sillä on itsensä tappaa, kun mulla on pakko elää vielä ainakin noin kymmenisen vuotta?!"
Elämä on jäänyt ympyrässään masennuskohtaan. Olen jumissa. Koska karma ei rankaise muita kuin minua, olen töissä samassa puhelinmyyntifirmassa mistä mulle soitettiin ja josta kerroin tuolla aiemmin.
Ihmeekseni olen lähinnä viihtynyt työssäni. On se mukavampaa kuin siivoaminen tai muut hommat mitä olen joutunut elantoni eteen tekemään. Mutta mutta... Sitten nämä puhelinmyyntiin liittyvät paskat puolet on sitten onkin vaikeampaa kantaa. Provikkapalkka, ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että puhelinmyyjälle ei tarvitse raivota, kun lyö luurin korvaan, niin kumpikin pääsee jatkamaan omia juttujaan.
Olen ihan ok myyjä. Olisin parempi, jos en olisi niin kiltti. S-ihminen, niin kuin mun pomo mut analysoi jossain pika persoonallisuustestissä (Si). Minä haluan enempi auttaa, kuunnella ja jutustella niiden ihmisten kanssa joille soitan kuin jankuttaa heille jostain lehdestä ja hyvin monesti tekee mieli sanoa puhelun lopussa, että "tää jankutus kuuluu asiaan anteeksi" .
Haen kovasti muita töitä, mutta mihinpä tämmönen turhake muualle pääsee kuin puhelinmyyntiin? Minä yritän kyllä kovasti miettiä mun vahvuuksia ja miten saisin ne hyötykäyttöön, mutta lähtökuopassa vaan kaivan jaloilla syvempää kuoppaa itselleni.
Viime viikolla mietin, että kun tytär on aikuinen ja olen edelleen yksinäinen, onneton ja puhelinmyyjä, niin ei mulla ole syytä enää elääkään, kun tytärkin pärjää omillaan.
Yksinäisyyttä lisää se, etten halua olla muiden kanssa tekemisissä paljoa, koska kaikki on niin paljon onnellisempia kuin minä. Kaikilla on Jotain elämässään ja minä elän vain tyttäreni vuoksi.
En muita syytä mistään. Itse olen väärät valintani tehnyt ja päätynyt tänne: umpikujaan.
- Siitä, että kun veli yrittää toistamiseen itsemurhaa, mutta pelastuu viime hetkellä, on vain vihainen, koska "mikä oikeus sillä on itsensä tappaa, kun mulla on pakko elää vielä ainakin noin kymmenisen vuotta?!"
Elämä on jäänyt ympyrässään masennuskohtaan. Olen jumissa. Koska karma ei rankaise muita kuin minua, olen töissä samassa puhelinmyyntifirmassa mistä mulle soitettiin ja josta kerroin tuolla aiemmin.
Ihmeekseni olen lähinnä viihtynyt työssäni. On se mukavampaa kuin siivoaminen tai muut hommat mitä olen joutunut elantoni eteen tekemään. Mutta mutta... Sitten nämä puhelinmyyntiin liittyvät paskat puolet on sitten onkin vaikeampaa kantaa. Provikkapalkka, ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että puhelinmyyjälle ei tarvitse raivota, kun lyö luurin korvaan, niin kumpikin pääsee jatkamaan omia juttujaan.
Olen ihan ok myyjä. Olisin parempi, jos en olisi niin kiltti. S-ihminen, niin kuin mun pomo mut analysoi jossain pika persoonallisuustestissä (Si). Minä haluan enempi auttaa, kuunnella ja jutustella niiden ihmisten kanssa joille soitan kuin jankuttaa heille jostain lehdestä ja hyvin monesti tekee mieli sanoa puhelun lopussa, että "tää jankutus kuuluu asiaan anteeksi" .
Haen kovasti muita töitä, mutta mihinpä tämmönen turhake muualle pääsee kuin puhelinmyyntiin? Minä yritän kyllä kovasti miettiä mun vahvuuksia ja miten saisin ne hyötykäyttöön, mutta lähtökuopassa vaan kaivan jaloilla syvempää kuoppaa itselleni.
Viime viikolla mietin, että kun tytär on aikuinen ja olen edelleen yksinäinen, onneton ja puhelinmyyjä, niin ei mulla ole syytä enää elääkään, kun tytärkin pärjää omillaan.
Yksinäisyyttä lisää se, etten halua olla muiden kanssa tekemisissä paljoa, koska kaikki on niin paljon onnellisempia kuin minä. Kaikilla on Jotain elämässään ja minä elän vain tyttäreni vuoksi.
En muita syytä mistään. Itse olen väärät valintani tehnyt ja päätynyt tänne: umpikujaan.
maanantai 29. toukokuuta 2017
The wolves in sheep clothing among us
Minä
tykkään katsoa Frii-kanavan tosi elämän murhajuttuja. Mun guilty
pleasure, yksi monista Frederikin lisäksi. Ne on todellisen elämän
painajaisista tehtyä viihdettä pahimmillaan.
Törmäsin Netflixissä The Keepers dokkariin ja ajattelin tämänkin olevan yhtä kevyttä huttua, vaan mitä enemmän katsoin sitä enemmän olin yhtä aikaa järkyttynyt, vihainen ja surullinen näiden kaikkien uhrien puolesta.
Kyseessä ei ollutkaan tarina murhatusta nunnasta, vaan taas yksi kuvaus katollisen kirkon suojelemista pedofiilipapista ja -papeista ja heidän uhreistaan, jotka kokivat syyllistämistä, vähättelyä, vaientamista, valehtelua vielä vuosikymmenten jälkeenkin.
Yhtä selviytyjää lainaten: "The fuckers!"
Sister Cathy
Törmäsin Netflixissä The Keepers dokkariin ja ajattelin tämänkin olevan yhtä kevyttä huttua, vaan mitä enemmän katsoin sitä enemmän olin yhtä aikaa järkyttynyt, vihainen ja surullinen näiden kaikkien uhrien puolesta.
Kyseessä ei ollutkaan tarina murhatusta nunnasta, vaan taas yksi kuvaus katollisen kirkon suojelemista pedofiilipapista ja -papeista ja heidän uhreistaan, jotka kokivat syyllistämistä, vähättelyä, vaientamista, valehtelua vielä vuosikymmenten jälkeenkin.
Yhtä selviytyjää lainaten: "The fuckers!"
Sister Cathy
perjantai 30. joulukuuta 2016
V#tun puhelinmyyjät
Tein virheen ja otin osaa johonkin pirun arvontaan yöllä. Tajusin virheeni, kun laitoin lomakkeen menemään, mutta se oli jo myöhäistä. Päivällä onkin puhelinmyyjät soittaneet:
- Matti täältä jostain epämääräsestä firmasta hei! Minäpä kysyn sinulta muutaman kysymyksen ennen kuin menen mukavaan asiaan.
Oletko risteilyihmisiä?
- En.
-Kiinnostaako sinua oma hyvinvointi?
- Ei.
- Ööö... Tota... Minulla on sinulle täällä tarjous Eeva lehteä neljällä eurolla niin ja niin monta kuukautta ja Tallinnan risteilylahjakortti.
- En minä halua kumpaakaan.
- Mutta tämä on upea tarjous. Risteilylahjakort...
- En minä sitä halua. Anna se jollekin toiselle.
- Kiitos hei.
Tunnin päästä soi uudestaan puhelin.
- Maija täältä epämääräsestä puhelinmyyntifirmasta hei. Minä olen tärkeällä asialla. Sinulle on varmasti terveys ja hyvinvointi tärkeä asia. Eikö vain?
- Joo on, mutta minä en osta mitään.
- Enkö saa kertoa tästä ihanasta asiasta?
- Joo, vaan en minä siltikään osta mitään.
- (lyö luurin korvaan).
- Matti täältä jostain epämääräsestä firmasta hei! Minäpä kysyn sinulta muutaman kysymyksen ennen kuin menen mukavaan asiaan.
Oletko risteilyihmisiä?
- En.
-Kiinnostaako sinua oma hyvinvointi?
- Ei.
- Ööö... Tota... Minulla on sinulle täällä tarjous Eeva lehteä neljällä eurolla niin ja niin monta kuukautta ja Tallinnan risteilylahjakortti.
- En minä halua kumpaakaan.
- Mutta tämä on upea tarjous. Risteilylahjakort...
- En minä sitä halua. Anna se jollekin toiselle.
- Kiitos hei.
Tunnin päästä soi uudestaan puhelin.
- Maija täältä epämääräsestä puhelinmyyntifirmasta hei. Minä olen tärkeällä asialla. Sinulle on varmasti terveys ja hyvinvointi tärkeä asia. Eikö vain?
- Joo on, mutta minä en osta mitään.
- Enkö saa kertoa tästä ihanasta asiasta?
- Joo, vaan en minä siltikään osta mitään.
- (lyö luurin korvaan).
perjantai 2. syyskuuta 2016
Paha! Paha! Paha Paha MÄÄÄ!
Negatiivinen sisäinen ääni on ollut pitkäaikaisin "ystäväni". Joskus päiväkoti-ikäisenä taisin ensimmäistä kertaa katsoa peiliin ja sisäinen ääni supatti, että "olet ruma". Ja sen jälkeen se onkin haukkunut kaikkea tekemistäni ja kaikkia saavutuksiani taukoamatta. Ääni kuuluu äidilleni, sukulaiselleni, isälleni, muille lapsille kotipaikkunnaltani. Vuosien mittaan ääni on saanut sävyjä ja lauseita exiltäni. Välillä näen myös ilmeitä, silmien pyörityksiä...
Pahimmillaan se on halvaannuttanut minut täysin, enkä ole edes yrittänyt, koska se on saanut minut uskomaan, etten ole yhtä hyvä kuin muut ja pelkäämään torjuntaa, koska en ole yhtä arvokas kuin muut.
Jos jotain hyvää itsestäni löydän tai onnistun, niin tämä ääni lisää siihen: MUTTA... Esim. Sain tänään työkokeilupaikan koulusta, mutta siitä iloitseminen loppui kuin seinään, kun päässä supatti "MUTTA ei Se ole oikea työpaikka. Et saa palkkaa, etkä työpaikkaetuja. Se ei poiji mitään. Ei sinusta ole siihen." Minulla on treffit la, "mutta sen kiinnostus sinuun loppuu heti, kun se näkee miten ruma ja lihava sinä olet".
Minä olen kohta nelkyt vuotta kuunnellut tuota paskaa ja mun mitta on täysi, mutta en saa sitä ääntä vaiennettua. Syömishäiriöryhmässä kerroin tästä äänestä.sain vihdoin ja viimein ohjeen, että mitä jos korvaisikin sen myrkyllisen MUTTA-sanan positiivisella? Haastan näin ollen itseni ja muut negatiivisen sisäisen puheen kuuntelijat korvaamaan sanan MUTTA sanalla KOSKA. Kirjoittamaan vaikka päiväkirjan tapaiseen ne.
Minä sain koulusta työkokeilupaikan, KOSKA olin motivoitunut ja lupaavin hakija. Minulla on lauantaina treffit ja ne menee hyvin, KOSKA minä olen ollut rehellisesti oma itseni viesteissäni.
maanantai 1. elokuuta 2016
Eräiden treffien jälkimeiningit
- Minä kuulin, että se sanoi sinusta näin ja silleen, että kälä kälä.
- ai? Minä luulin, että se olisi sanonut, että kälä kälä pälä kälä pälä, kun mäkä mäkä, mutta jos kuitenkin kälä kälä!
- nyt kyllä sanon sille, että sinä sanoit, että kälä mäkä kälä mäkä käläkäläkä!!!!
- No EN minä sitä tarkottanut, kun kälä läkä kälä kälä kälä mäkä mäkä!!!!!! Mutta mäkä mäkä mäkä!!!! Vituttaa tämmönen kälä kälä kälä kälä!!!!!
#neverdatewomen
- ai? Minä luulin, että se olisi sanonut, että kälä kälä pälä kälä pälä, kun mäkä mäkä, mutta jos kuitenkin kälä kälä!
- nyt kyllä sanon sille, että sinä sanoit, että kälä mäkä kälä mäkä käläkäläkä!!!!
- No EN minä sitä tarkottanut, kun kälä läkä kälä kälä kälä mäkä mäkä!!!!!! Mutta mäkä mäkä mäkä!!!! Vituttaa tämmönen kälä kälä kälä kälä!!!!!
#neverdatewomen
perjantai 1. heinäkuuta 2016
Tohtori Kiliminkkinen
Ääni: Tapsa päättää tankata ennen kuin menee tapaamaan ja hoitamaan vanhuksia.
Kuvassa Kiliminkkinen tankkaa autoa.
Ääni: Tapsa pyytää naapuria mukaan talkoisiin, mutta naapuri ei pääse, koska hänellä on työkiireitä.
Naapuri: En minä nyt pääse, minulla on työkiireitä.
Ääni: Tapsa korostaa liikunnan merkitystä myös vanhusten hoidossa.
Kiliminkkinen: No niin mummo, on terveyden kannalta on tärkeää, että sinä liikut.
Kuvassa Kiliminkkinen tankkaa autoa.
Ääni: Tapsa pyytää naapuria mukaan talkoisiin, mutta naapuri ei pääse, koska hänellä on työkiireitä.
Naapuri: En minä nyt pääse, minulla on työkiireitä.
Ääni: Tapsa korostaa liikunnan merkitystä myös vanhusten hoidossa.
Kiliminkkinen: No niin mummo, on terveyden kannalta on tärkeää, että sinä liikut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
