Joskus nuorempana näin unia missä hampaani, yleensä yläetuhampaiden vierestä, alkoivat lenksua ja minä tunsin kovaa halua repiä lenksuva hammas pois, mikä johti, että toinenkin hammas siinä vieressä alkoi lenksua ja minä revin yksitellen koko hammasrivin joko kokonaan tai minulle jäi pari hassua hammasta suuhun.
Tämä uni toistui niin usein, että aloin jo unessa osata ennakoida ja tietoisesti yritin vastustaa haluani repiä pois lenksuvaa hammasta, koska tiesin sen johtavan toisenkin hampaan lenksumiseen. Mutta aina unissani päädyin repimään hampaani yksi kerrallaan.
Kunnes kerran unessä äkkäsin, että minähän voin aina herätä ennen kuin alan hampaitani repimään. Siihen loppuivat myös hampaiden repimisunet.
Joskus vuosia sitten näin unen, jossa synnytin vaalean poika vauvan, jolle annoin nimen Lydia Aleksanteri. Pojalla oli otsassa punainen kiinalaiselta kirjaimelta näyttävä syntymämerkki. Vähän sen jälkeen oikeassa elämäsä tein positiivisen raskaustestin. Se raskaus päättyi keskenmenoon.
Helmikuussa sain tyttären, jolla on punainen mansikkaluomi vatsassa, joka voisi muistuttaa kiinalaista kirjainta.
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Ja äkkiä tuli ilta
J' n äiti saatettiin eilen haudan lepoon. Minä en niin häntä kerennyt tuntemaan, mutta pidin hänestä sen vähän perusteella mitä häntä tunsin. Silti tuntuisi oudolta sanoa, että surisin. En ainakaan samalla lailla kuin J ja hänen perheensä. Eilen kuitenkin konkretisoitui, että häntä ei enää ole ja olen ajatellutkin Mummia aikalailla. Ja täytyy myöntää, että aika monta palaa olen tänäänkin niellyt. Kai sitä voi kuitenkin hieman kiintyä, vaikka ei paljoa ole ollut tekemässäkään. J'tä lähdin hautajaisiin tukemaan, mutta itse päädyin katselemaan seiniä.
Oli todella liikuttavaa nähdä ihmisten surevan. Olen aikaisemin käynyt vain isäni hautajaisissa, missä kaikki tuntuivat menevän läpi vain kuvioita. Paitsi yksi joka itki hysteerisesti läpi koko seremonian. En tuntenut koko ihmistä. Äiti tiesi hänen olevan joku isän sukulainen. Eli jotain sukua siis minullekin. Hän itki hautajaisissa kuin omaa isäänsä olisi itkenyt ja ei hautajaisten jälkeen ollut tuntevinaan.
Mummin hautajaiset oli ihan erilaiset. Tosin isäni kuoli yllättäen ja väkivaltaisesti, kun taas mummin kuolema kuului luonnolliseen elämän kulkuun. Siellä oli surullinen, mutta hyväksyvä tunnelma. Valoisa. Isän hautajaisista muistan vain sinertävän hämärän kappelin.
Eniten itkettyneimmät silmät oli niillä, jotka eniten Mummia Mummin elinaikana kritisoivat. Sitä voisi ajatella jopa tekopyhyydeksi, mutta minulle valkeni sellainen itsestäänselvyys kuin että rakkaistaanhan sitä valitetaan ja heitä parjataan eniten.
Oli todella liikuttavaa nähdä ihmisten surevan. Olen aikaisemin käynyt vain isäni hautajaisissa, missä kaikki tuntuivat menevän läpi vain kuvioita. Paitsi yksi joka itki hysteerisesti läpi koko seremonian. En tuntenut koko ihmistä. Äiti tiesi hänen olevan joku isän sukulainen. Eli jotain sukua siis minullekin. Hän itki hautajaisissa kuin omaa isäänsä olisi itkenyt ja ei hautajaisten jälkeen ollut tuntevinaan.
Mummin hautajaiset oli ihan erilaiset. Tosin isäni kuoli yllättäen ja väkivaltaisesti, kun taas mummin kuolema kuului luonnolliseen elämän kulkuun. Siellä oli surullinen, mutta hyväksyvä tunnelma. Valoisa. Isän hautajaisista muistan vain sinertävän hämärän kappelin.
Eniten itkettyneimmät silmät oli niillä, jotka eniten Mummia Mummin elinaikana kritisoivat. Sitä voisi ajatella jopa tekopyhyydeksi, mutta minulle valkeni sellainen itsestäänselvyys kuin että rakkaistaanhan sitä valitetaan ja heitä parjataan eniten.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Unitaantuma
Näin unta, että olin muutaman kuukauden ikäinen vauva. Leikin ainoalla hiuskiehkurallani ja jokeltelin menemään. Kun heräsin sormeni leikkivät hiuksillani. En tiedä olenko unissani vielä jokellellutkin, mutta päivä alkoi ajatuksella: "Minulla on vauvaksi melko paksu tukka".
lauantai 10. heinäkuuta 2010
Uusi elämä vol. Very many
Laihdutukseen liittyvään motivaatiopulaan kokeilen opettelemalla uuden systeemin. Lasken vanhanaikaisesti kaloreita. Vaikeaa se on, kun on tällainen matemaattisesti rajoittunut, joka tarttee laskinta yksinkertaisiinkin yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuihin. Maanantaista lähtien olen tapellut yhtälöiden kanssa, että kun tässä ruoassa on 100 grammassa kaloreita määrä X ja minä syön määrän Y. Paljonko kaloreita söin? Kun pääsen yhtälön loppuun, olen jo unohtanut mistä lähdettiin ja taas koko homma alusta.
Muutenkin mietityttää... Minulle suositeltava kalorimäärä on 1800 - 2000. Huomasin, että siihen saa syödä aika paljon. Minulla on sellainen kutina, etten minä normaalisti syö edes nuin paljon ja silti minä olen lihava? Ehkä petän itseäni. Maanantaina sen näkee. Ensi viikolla pääsen uimaankin, joten tulee pakkokävelyn lisäksi muutakin liikuntaa.
Muutenkin ensi viikko tulee olemaan "puhdasoppisempi", koska nyt maanantaina tein laskuvirheitä (ainakin luulen niin) ja tiistaina en laskenut ollenkaan, koska en ollut paikkakunnalla.
On vaikea sanoa hyvästejä vanhoille pahoille tavoille. On vähän kuin lähtisi väkivaltaisesta suhteesta. Sitä säälii väkivaltaista puolisoaan, koska sisimmässään vielä rakastaa ja se on se tuttu ja siksi "turvallinen". Kun taas elämä ilman, on tuntematon ja siksi pelottava. Mutta jos siihen jää, niin luultavimmin kuolee ennen aikojaan.
Muutenkin mietityttää... Minulle suositeltava kalorimäärä on 1800 - 2000. Huomasin, että siihen saa syödä aika paljon. Minulla on sellainen kutina, etten minä normaalisti syö edes nuin paljon ja silti minä olen lihava? Ehkä petän itseäni. Maanantaina sen näkee. Ensi viikolla pääsen uimaankin, joten tulee pakkokävelyn lisäksi muutakin liikuntaa.
Muutenkin ensi viikko tulee olemaan "puhdasoppisempi", koska nyt maanantaina tein laskuvirheitä (ainakin luulen niin) ja tiistaina en laskenut ollenkaan, koska en ollut paikkakunnalla.
On vaikea sanoa hyvästejä vanhoille pahoille tavoille. On vähän kuin lähtisi väkivaltaisesta suhteesta. Sitä säälii väkivaltaista puolisoaan, koska sisimmässään vielä rakastaa ja se on se tuttu ja siksi "turvallinen". Kun taas elämä ilman, on tuntematon ja siksi pelottava. Mutta jos siihen jää, niin luultavimmin kuolee ennen aikojaan.
torstai 1. heinäkuuta 2010
Kohtaamisia II
Yksi päivä bussipysäkille saapui kanssani suomeksi sanottuna pultsari, tai ainakin hän oli sen näköinen kuin juhlisi vielä vuoden 1985 juhannusta ja ei ole paljon taukoja siinä pidetty. Pysäkillä oli paremmin puettu mies, mutta humalassa hänkin. Pukumies löysi heti pultsarista sielun toverin. Hän vuodatti pultsarille kuinka häntä ahdistaa nämä pyhät ja kuinka nyt piti ottaa pari päivää saikkua, että ahdistuksestaan selviää, mutta näyttäisi siltä, että pitää ottaa saikkua muutama päivä lisää. Pultsari laitteli sopiviin väleihin: - Joo joo - Niin niin - Kuulekko nä?
Pukumiehen bussi tuli ja minä jäin kahdestaan pultsarin kanssa pysäkille. Ja vieläkin pultsari toisteli: - Joo joo - Niin niin - Kuulekko nä?
Pukumiehen bussi tuli ja minä jäin kahdestaan pultsarin kanssa pysäkille. Ja vieläkin pultsari toisteli: - Joo joo - Niin niin - Kuulekko nä?
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Kohtaamisia I
Minua ihan hirvittää miten helposti voi toisen ihmisen unohtaa. Ja sitten on niitä ihmisiä jotka muistaa aina. Ja kohtaamisen pituudella ei sinänsä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Sen minä ymmärrän miksi olen unohtanut suurimman osan ihmisistä, jotka liittyy lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Se oli sen verran kamalaa aikaa, että sietääkin unohtaa.
Mutta olen unohtanut ihmisiä sellaiseltakin ajalta, joka on ollut suht positiivinen elämän jakso. Eilen Halpa-Hallin kassa hymyili minulle ja tervehti siihen malliin, että tunnisti varmasti jostain ja hän kyllä näytti etäisesti tutulta, mutta kerta kaikkiaan lyö tyhjää.
Joskus raskauden loppu ajoilla Halpa-Hallissa näin tutut kasvot. Muistin, kyllä mistä hän oli tuttu. En muista miten olemme tavanneet, tosin. Muistin , että hän asui joskus Intiön hautausmaan takana ja että hän silloisen tyttöystävänsä kanssa valitsivat juuri sen asunnon, koska se oli vanha ja siinä oli hienoja yksityiskohtia. Hän kutui tyttöystäväänsä hellittelynimella "Nuppu". Mutta hänen nimeään, enkä silloisen tyttiksen nimeä en muistanut, en millään.
Edellinen kohtaaminen kyseisen ihmisen kanssa oli muutama vuosi sitten, kun hypättiin J'n kanssa taksiin baari-illan päätteeksi ja kuskin paikalta kuuluu "Moi" siihen sävyyn, että minun pitäisi tuntea. Muistan nuo edelliset täysin irralliset faktat ja alan niiden avulla kalastelemaan sitä himskatin nimeä. "Ovelasti" kysyn, että
- Vieläkö sinä asut Intiössä sen... sen... sen... kanssa?
(hirveä hetki, kun tajuaa kesken lauseen ettei muista hänen tyttiksenkään nimeä.)
- En.
(Sitä yrittää sitten pelaastaa sen mikä pelastettavissa on. Vaikka olisi ollut ihan viisasta olla ihan hiljaa vaan. Mutta ei...)
- Niin.. Eihän ne aina ne suhteet kestä. En minäkään ole enää sen... sen kanssa.
(Joo... Unohdin siinä paniikissa exänikin nimen ja myös muistan, ettei kyseinen ihminen ole exääni tavannut)
J'llä tulee armotoin tarve ilmoittaa (lue kusta reviirilleen), etten minä ole enää naisten kanssa ja mylvii takapenkiltä:
- Les on nykyään MINUN kanssa.
Hävetti...
Tämänkin tapauksen muistin, kun hänet Halpa-Hallissa näin. Ensin pähkäilen tervehdinkö vai en. Yritän löytää sopivaa tilaisuutta sen hein sanomiseen, mutta sitä ei tule. Kuitenkin hän on joka kulmassa ihan näköetäisyydellä ja minä vaan stressaan yhtä moin sanomista loputtomiin. Niinpä päädyin hoitamaan asiani kaupassa vaikeasti hyllyjen välissä kuikuillen ja toivoin, että hän poistuisi kaupasta ja ei huomaisi minua. Ja ainahan se tietenkin oli samoilla hyllyillä kuin minä. J'llekin piti selitellä jotain miksi yhtäkkiä mennäänkin ihme siksakkia hyllyjen välissä. Hänelle kun ei voi tällaisissa asioissa uskoutua, varsinkin jos "tilanne" on päällä. Hän olisi taas mylvinyt jotain isoon ääneen ja minä olisin saanut taas hävetä.
Hän lisäsi minut Facebookissa kavereihinsa ja siellä hän nyt sitten "seisoo" muistuttumassa omasta nimestään. Hänelläkin on nykyään lapsi. Olisikohan vuoden tytärtäni vanhempi poika. Mutta hänen silloisen tyttiksen nimeä en vieläkään muista.
Mutta olen unohtanut ihmisiä sellaiseltakin ajalta, joka on ollut suht positiivinen elämän jakso. Eilen Halpa-Hallin kassa hymyili minulle ja tervehti siihen malliin, että tunnisti varmasti jostain ja hän kyllä näytti etäisesti tutulta, mutta kerta kaikkiaan lyö tyhjää.
Joskus raskauden loppu ajoilla Halpa-Hallissa näin tutut kasvot. Muistin, kyllä mistä hän oli tuttu. En muista miten olemme tavanneet, tosin. Muistin , että hän asui joskus Intiön hautausmaan takana ja että hän silloisen tyttöystävänsä kanssa valitsivat juuri sen asunnon, koska se oli vanha ja siinä oli hienoja yksityiskohtia. Hän kutui tyttöystäväänsä hellittelynimella "Nuppu". Mutta hänen nimeään, enkä silloisen tyttiksen nimeä en muistanut, en millään.
Edellinen kohtaaminen kyseisen ihmisen kanssa oli muutama vuosi sitten, kun hypättiin J'n kanssa taksiin baari-illan päätteeksi ja kuskin paikalta kuuluu "Moi" siihen sävyyn, että minun pitäisi tuntea. Muistan nuo edelliset täysin irralliset faktat ja alan niiden avulla kalastelemaan sitä himskatin nimeä. "Ovelasti" kysyn, että
- Vieläkö sinä asut Intiössä sen... sen... sen... kanssa?
(hirveä hetki, kun tajuaa kesken lauseen ettei muista hänen tyttiksenkään nimeä.)
- En.
(Sitä yrittää sitten pelaastaa sen mikä pelastettavissa on. Vaikka olisi ollut ihan viisasta olla ihan hiljaa vaan. Mutta ei...)
- Niin.. Eihän ne aina ne suhteet kestä. En minäkään ole enää sen... sen kanssa.
(Joo... Unohdin siinä paniikissa exänikin nimen ja myös muistan, ettei kyseinen ihminen ole exääni tavannut)
J'llä tulee armotoin tarve ilmoittaa (lue kusta reviirilleen), etten minä ole enää naisten kanssa ja mylvii takapenkiltä:
- Les on nykyään MINUN kanssa.
Hävetti...
Tämänkin tapauksen muistin, kun hänet Halpa-Hallissa näin. Ensin pähkäilen tervehdinkö vai en. Yritän löytää sopivaa tilaisuutta sen hein sanomiseen, mutta sitä ei tule. Kuitenkin hän on joka kulmassa ihan näköetäisyydellä ja minä vaan stressaan yhtä moin sanomista loputtomiin. Niinpä päädyin hoitamaan asiani kaupassa vaikeasti hyllyjen välissä kuikuillen ja toivoin, että hän poistuisi kaupasta ja ei huomaisi minua. Ja ainahan se tietenkin oli samoilla hyllyillä kuin minä. J'llekin piti selitellä jotain miksi yhtäkkiä mennäänkin ihme siksakkia hyllyjen välissä. Hänelle kun ei voi tällaisissa asioissa uskoutua, varsinkin jos "tilanne" on päällä. Hän olisi taas mylvinyt jotain isoon ääneen ja minä olisin saanut taas hävetä.
Hän lisäsi minut Facebookissa kavereihinsa ja siellä hän nyt sitten "seisoo" muistuttumassa omasta nimestään. Hänelläkin on nykyään lapsi. Olisikohan vuoden tytärtäni vanhempi poika. Mutta hänen silloisen tyttiksen nimeä en vieläkään muista.
lauantai 26. kesäkuuta 2010
Minttumaarin unia
Se oli juhannus tai leikkijuhannus, koska sekin on pistetty ajoittumaan niin, että se osuu viikonlopulle. Milloinhan ne laittaa joulunkin menemään niin, että se aina joulukuun viimeinen viikonloppu?
Mietin, että jokohan sitä ensi juhannuksena alkaa tekemään juhannustaikoja tyttären kanssa. Se voisi olla todella mukavaa yhdessä tekemistä. Ensin käytäisiin katsomassa lähin kokko ja sitten kerättäisiin kukkia tyynyn alle.
Tänä juhannuksena en keräänyt kukkia enkä mitään. Lämmitettiin sauna ja tytärkin kävi toista kertaa elämässään saunassa. Tällä kertaa seisoin hänen kanssaan siellä ja ei tuo lämpöhalvausta saanut. Kun tytär nukahti kymmenen jälkeen juotiin J'n kanssa pari siideriä ja harjotuksen puutteen vuoksi olin hiprakassa. Onneksi tyttö ei herännyt. Söin jotain ja menin nukkumaan melko aikaisin.
Nyt aamulla oli sellainen olo, että viime öinen uni oli jotenkin merkityksellinen, mutta en muistanut sitä. Vähän aikaa jouduin muistelemaan ja en vieläkään en muista mitä siinä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta olin jossain yliopiston tapahtumassa, jossa olin jonkun vieraana. Kritisoin jonkun väitöskirjaa hienoin sanoin, jotka ei olleet edes sopivia siihen tarkoitukseen johon niitä tarkoitin. Ihmiset siinä ympärillä olivat jopa samaa mieltä. Jopa poistuessa tuli pari ihmistä sanomaan, että "Tosi hyvin sanottu". Itse taas tiesin koko ajan, että jauhoin vain p*skaa p*askan jauhamisen ilosta.
(Minusta tuntuu, että ne pari ihmistä oli tänään Kymppikiskalla palauttamassa pulloja. Tuota ei-kohtaamistako se sitten povasi? =P)
Juuh.. Ei näkynyt tulevaisuuden sulhoja tai morsiammia... Uni varmaan halusi kertoa, että tulevaisuuteni on viisastella vanhana piikana itseäni huomattavasti fiksummassa seurassa.
Tytär heräsi tänä aamuna seitsemän aikaan ja sitä noustiin itsekin niin aikasin, vaikka silmät oli ristissä jahka henkisesti heräsin ollenkaan. Noin yhdeksän aikoihin alkoi tytärtä uudestaan nukkuttamaan ja käytinpä hyväkseni tilaisuuden ottaa torkut. Torkuilla näin unta, että Rosa niminen nainen tai tyttö kiitti ehdotuksestani ja suostui siihen vuolaasti itsestään kertoen. Minulle jäi arvoitukseksi mitä olin hänelle ehdotanut.
Mietin, että jokohan sitä ensi juhannuksena alkaa tekemään juhannustaikoja tyttären kanssa. Se voisi olla todella mukavaa yhdessä tekemistä. Ensin käytäisiin katsomassa lähin kokko ja sitten kerättäisiin kukkia tyynyn alle.
Tänä juhannuksena en keräänyt kukkia enkä mitään. Lämmitettiin sauna ja tytärkin kävi toista kertaa elämässään saunassa. Tällä kertaa seisoin hänen kanssaan siellä ja ei tuo lämpöhalvausta saanut. Kun tytär nukahti kymmenen jälkeen juotiin J'n kanssa pari siideriä ja harjotuksen puutteen vuoksi olin hiprakassa. Onneksi tyttö ei herännyt. Söin jotain ja menin nukkumaan melko aikaisin.
Nyt aamulla oli sellainen olo, että viime öinen uni oli jotenkin merkityksellinen, mutta en muistanut sitä. Vähän aikaa jouduin muistelemaan ja en vieläkään en muista mitä siinä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta olin jossain yliopiston tapahtumassa, jossa olin jonkun vieraana. Kritisoin jonkun väitöskirjaa hienoin sanoin, jotka ei olleet edes sopivia siihen tarkoitukseen johon niitä tarkoitin. Ihmiset siinä ympärillä olivat jopa samaa mieltä. Jopa poistuessa tuli pari ihmistä sanomaan, että "Tosi hyvin sanottu". Itse taas tiesin koko ajan, että jauhoin vain p*skaa p*askan jauhamisen ilosta.
(Minusta tuntuu, että ne pari ihmistä oli tänään Kymppikiskalla palauttamassa pulloja. Tuota ei-kohtaamistako se sitten povasi? =P)
Juuh.. Ei näkynyt tulevaisuuden sulhoja tai morsiammia... Uni varmaan halusi kertoa, että tulevaisuuteni on viisastella vanhana piikana itseäni huomattavasti fiksummassa seurassa.
Tytär heräsi tänä aamuna seitsemän aikaan ja sitä noustiin itsekin niin aikasin, vaikka silmät oli ristissä jahka henkisesti heräsin ollenkaan. Noin yhdeksän aikoihin alkoi tytärtä uudestaan nukkuttamaan ja käytinpä hyväkseni tilaisuuden ottaa torkut. Torkuilla näin unta, että Rosa niminen nainen tai tyttö kiitti ehdotuksestani ja suostui siihen vuolaasti itsestään kertoen. Minulle jäi arvoitukseksi mitä olin hänelle ehdotanut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
