keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Burn out

Tänään tuli mieleeni, kun olin yläasteaikana tet:ssä Taivalkosken Halpa-Halli Juusolassa (ei mitään tekoa Halpa-Halliketjun kanssa). Mun piti järjestellä alusvaatehyllyjä (tämä on oma mielikuvani) ja minua ahdisti, kun rintsikat oli toisissaan kiinni ja ja työ tuntui turhalta, kun sai yhden hyllyn sain selväksi, niin se oli taas sekaisin heti, kun selkänsä käänsi. Lopulta istuin vessassa ja vain odotin päivän päättymistä.

Koulussa saatiin käydä syömässä (tai se oli tet jakson jälkeen) ja ruokalassa joku kysyi mitä olen tehnyt Juusolassa ja minä paukautin rehellisesti: "Istunut vessassa ja toivonut ettei kukaan huomaa, että olen pois". (Jostain ihme syystä, en huomannut lähellä istuvaa yläasteen silloista rehtoria Matti Niskasta, jolla niin nauratti, että meinas mennä ruoka väärään kurkkuun).

Tänään on ollut vähän samanlaiset fiilikset. Kiusaus oli mennä viileään ja pimeään kasviskylmiöön sikiöasentoon itkemään, niin on ottanut vastaan koko päivän. Minä en ole penaalin terävin kynä, mutta kyllä minäkin tajuan, että milloin homma ei toimi ja tämä ei vaan toimi!

Minä kävin aikoinaan jo koulun oponkin kanssa juttelemassa, että vaikka tykkään laittaa ruokaa ja niin pois päin, mutta minusta vain ei ole tälle alalle, mutta en tiedä mihin ryhtysin. (Vaatimus: sillä voi tienata elantonsa ja  minulla olis edes jotain edellytyksiä sille alalle). Mutta se opo vaan laitto linkkejä facessakin pyörineisiin persoonallisuustesteihin. Tein ne kyllä ja taidealoille nekin kehotti. Teki mieli kiljua koneelle, että "Haista vittu, kyllä minä tuon tiedän. Mutku niistä joku vielä maksais, niin en oli tässä tilanteessa!!!!!".

Eipä siinä, tekemäni ensivaikutelma on ollut "loistava": kaksi ekaa päivää olen saikulla ja sitten ilmestyn nukuttuani pyöreät nolla tuntia edellisenä yönä töihin ja olen niin pihalla, että mulle selitetään jo tyyliin " tässä on leipä. Tämä on leivän pohja.".
Siinä vaiheessa  kävi jo mielessä, että lähden siitä paikasta ja lopetan koulun käynnin NYT. Ihan sama vaikka tulis karenssi. Enää tässä iässä vessaan linnottautuminen, kun ei ole vaihtoehto.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Siskon kanssa runosuoni taas sykki

Pikkuhousuja
Narutoppeja
Hiuksiin sinistä
sormiväreillä

Ääni kimeeksi
pyykkipojalla
Muut saa prassailla
viskibassolla

En omista yhtään housuja
pikkupöksyissä kesäkeikoilla
Heilun narutopissa
vielä 2080-luvulla

Olen kuullut huhuja
että housuja saa kaupoista
Silti kuljen alusvaatteissa
vielä 2080-luvulla.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Marraskuu 16.2017

Minä olen pelännyt neljänkymmenen ikävuoden lähestymistä kuin ruttoa, kun on tuntunut, etten vielä ole selvinnyt ikäluvun alkamisesta kolmosellakaan.
Vaan tässä valkeni, että vanheneminen tapahtuu halusi tai ei. Jos olen rehellinen itselleni, niin en halua olla enää kaksikymppinen. Eikä oma elämäni ollut siinä iässä edes mitenkään mukavaa. Ahdistusta itsestä, ihmissuhteista. Tunne-elämä muutenkin tempoili narsistisesta kusipäisyydestä pohjattomaan lohduttomuuteen johtuen nuoruuden epävarmuudesta ja kasvukivuista.
Nykyään ahdistus on lieventynyt, mutta en edelleenkään fanita itseäni ja rakkaussuhteessa kusisin asiani edelleen, jos sellainen olisi. Narsistisesta kusipäisyysestä en  tiedä, kun viime aikoina ei ole ollut kamalasti onnistumisia.
Sen sijaan, että noitusin vanhenemista, niin ottasin erilaisen lähestymistavan siihen.
Mitä iloa on sileästä naamasta, jos sitä itse inhoaa? Jospa sitä oppis rakastamaan, kun se on ryppynen. Jospa neljällä kymmenellä ikävuodella oppisinkin hyväksymään itseni, vihdoinkin.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Tapahtui tähän mennessä...

Olen miettinyt aikalailla elämääni. Tällä kertaa en ole rypenyt itsesäälissä. Enemmänkin, että mitä itse voisin tehdä ja mitä oikeasti haluan tehdä. Elämä näytti suuntansa, kun olin jo päättänyt mennä ammatinvalintapsykologille, niin minut valittiinkin kokkikoulutukseen. Jouluksi 2016 minun pitäisi valmistua. Ennen kuin pääsin mietin, ettei minusta ole keittiöalalle, kun olen niin hidas. Nyt mietin, että käyn koulun loppuun ja alan oikeasti tekemään asioilleni jotain. Jo kouluaikana, mikäli aikaa vain löytyisi.... Viuh!

Olen maalannut apinan raivolla. En osaa olla tekemättä mitään, mutta alkaa joka nurkka olla täynnä minun maalauksia. Eikä kukaan halua ostaa? Anyone????
Olen miettinyt, että haen pokkana apurahaa näyttelyn järjestämistä varten. Olisivat ainakin sen kuukauden pari. Jossain muualla. Mikä se on se vimma, joka tuo sen pakonomaisen vimman tehdä?
Teatterisssakin minulla on luomiskausi. Ohjaan ensimmäisen ison näytelmäni yksin.

Olen siis pohtinut, pyörinyt mudissa ja sitten taas pohtinut ja tullut tulokseet, että... Minä en ole valmis rakkaussuhteeseen kenenkään kanssa. En ole ollut sitten kesän 2012 jälkeen. Minä en voi ns. Antautua kenenkään vietäväksi ennenkuin muisti jälki kesän 2012 tapahtumista on totaallisesti poistunut kipuhermoilta. Eli.... Yksin olen.... Loppuelämäni yksin.

MUTTA se ei haittaa. Sillä ei ole metkitystä. Ei enää...

Ammatillisessa mielessä: aion koputtaa joka puuta ja tehdä sitä mitä osaan, eli säheltää siellä ja täällä. Minä kun en osaa mitään kunnolla, mutta vähän sirä sun tätä. Yrittäjyyttäkään en enää sulje pois mahdollisuuksista. Mitä vain, jotta pääsen pois syrjäytyneiden ryhmästä.

Ja koska elämä ei ole koskaan helppoa.... Tyttärelleni on diagnosoitu asbergerin oireyhtymä. Itsekäs minä haluaa kiukutella, että TAHALLAAN HALUTAAN VAIKEUTTAA ELÄMÄÄNI!!!!!!!! Mutta isoin osa minusta on huolissaan miten tyttäreni tulee pärjäämään. Maailma on kova erilaisia kohtaan ja kovenee koko ajan. Diagnoosi oli ensin järkytys, vaikka itse sitä epäilinkin, mutta nyt alan jo tottua. Tytärhän on edelleen sama lapsi kuin ennenkin. Diagnoosit on vain diagnooseja.


torstai 15. lokakuuta 2015

Täti on irti!

Kerran ku mää menin Karaokebaariin. Oli perjantai ja pääsin just ja just sissään. Mää katon, että mitä nuo nuoret oikein laulaa!? Mää menin sen baarimikon luokse ja sanon, että "laita Antti Tuisku soimaan".
Laita Antti Tuisku soimaan.
Ja luppaan laulaa,
luppaan laulaa.
Ja sitte ku mää laulan.
Täti on irti.

Ooooo! Pöytä täyteen!
Montut aukee
Ku muorit hoilaa.

Ooooo! Sylkee lentää.
Ja ku saan laulaa
Täti on irti.

Ja baarimikko oli, et
"hei! Täällon lauluvuorot.
Ja ihan niinku muutkin.
Oota sun vuoroo.
Oota sun vuoroo.
Oota sun vuoroo.".
Mut sitku on mun vuoro:
täti on irti.

Ooooo! Pöytä täyteen!
Montut aukee
Ku muorit hoilaa.

Ooooo! Sylkee lentää.
Ja ku saan laulaa
Täti on irti.

Ja sitte ku sain laulaa,
Niin jengi alko buuaan.
Mä tulin hevimestaan.

Ooooo! Pöytä täyteen!
Montut aukee
Ku muorit hoilaa.
Ooooo! Sylkee lentää.

Ooooo! Pöytä täyteen!
Montut aukee
Ku muorit hoilaa.
Ooooo! Sylkee lentää.
Tärykalvot ei säästy kellää.

Järjestysmiehet pilkun aikaan minut ulos kantakaa.
Oooo! Pöydät täyteen.
Sitte ku laulan,
Täti on irti.

torstai 6. elokuuta 2015

Yksinäisyys

Välillä olen onnellinen elämään tälläisenaan ja välillä, kuten nyt, suren, kun minulla ei ole ketään eikä tule ketään.

Minuun ei rakastu kukaan ja minä en rakastu keneenkään. Yksin, aina yksin. Ruma, lihava, paska.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vaaliturhauma 2015

Yöllä mietin, kun odottelin unta, ettei oikeastaan voi muuta tehdä joka neljäs vuosi kuin pettyä. Yksikään varteenotettava iso puolue ei ole mulle mieleen. Pitää vain iloita Vihreiden menestyksestä ja että vasureillakin on muutama piikki edes niiden oikeistolaisten lihaa pistämässä, ettei tästä ihan sydämetön maa tule.

Ystäväni mietiskeli ennen vaaleja, että Vihreiden ja Vasemmistoliiton pitäis tehdä vaaliliitto jo ihan senkin takia, että aika moni heiluu siinä Vihreiden ja Vasemmistoliiton välissä. Minä mietin, että miksi ne ei yhdisty, koska maailma on muuttunut siitä mitä se oli, kun Vasemmistoliitto perustettiin? 

Noh... Minä toivon, että uus eduskunta tekis jotain meidän pienituloisten ja pätkäläisten hyväksi. Välillä tuntuu, että vähempi stressiä oli, kun oli kortistossa ja sossun luukulla. Vaikka pahoin pelkään, että kokkarit ja kepulaiset keskittyy vain omien kavereiden auttamiseen ja persut luulee auttavansa, kun ajavat maahanmuuttajat ulos ja ajavat muutkin vähemmistöt ahtaalle. VITTU!