Minä olen silloin tällöin katsonut Neloselta Luokkakokous nimistä ohjelmaa. Siinä joukko jonkun ameriikan high schoolin entisiä oppilaita kerääntyy yhteen Havajille bailaamaan ja käymään läpi vanhoja asioita.
Aika moni halusi yrittää uudelleen vanhojen poika/tyttöystävien kanssa tai lähestyä ihmisiä joita ei kouluaikoina uskaltanut lähestyä. Yksikin oli kymmenen vuotta elämästään miettinyt, että hänen high school aikainen poikaystävä olisi hänelle juuri se sopiva aviomies ja eipä ollut sitten paljoa muita noteerannut. Noh, tämä unelmien poikamies sitten oli high schoolissa pettänyt tätä toisen kanssa ja kyllähän se sitten sielläkin luokkakokouksessa touhusi juuri saman naisen kanssa. Jeps.. Jeps... Kymmenen vuotta piti odottaa, että sama kuvio toistuisi ja vielä samojen ihmisten kanssa.
Jälkiviisaus on kaikista viisauksista ärsyttävintä. Varsinkin, jos ja kun itse siihen sortuu ja jää siihen jossittelun ja kunpa-ajattelun ikävään noidankehään. Kaikilla kun on menneisyydessään asioita mitä katuu tai toivoisi tehneensä toisin. Jos muuta väittää ei ole joko elänyt tai valehtelee. "Ken synnitön on..." Ja niin edespäin.
Sain teiniajan kirjeystävältäni pinkan minun vanhoja yläaste-lukioajan kirjeitä luettavakseni muutama vuosi sitten. Olin kerennyt jo unohtaa, niin kuin suurimman osan muunkin lapsuudestani ja nuoruudestani, mutta yhdessä kirjeessä kerroin miten minulle oli soittanut joku, joka esittäytyi minulle nimellä "Pekka". Luulin, että joku porukka koulusta pitää minua pilkkanaan ja olin sanonut jotain todella ilkeää ja lyönyt luurin korvaan.
Sen jälkeen olin lähtenyt ostoksille ja Halpa-Hallissa minua katsoi oudosti yksi myyjistä ja silloin minulle valkeni, että hänenkin nimensä oli Pekka. Hän oli sen verran minua vanhempi, ettei hän ollut enää koulussa ja näin ollen ei tiennyt mitään koulun oppilaiden nokkimisjärjestyksestä.
Eipä ennen ole hävettänyt niin paljoa kuin silloin. Niin teki mieli mennä ajassa taaksepäin ja ottaa uusiksi koko puhelu.
Mutta eihän se sellainen ole mahdollista. Mieleni teki kysyä soittiko hän juuri ja pyytää anteeksi. Sitäkään en tehnyt. Olin vain niin kuin mitään ei olisi sattunutkaan.
Viime vuonna teimme viime hetken ostoksia lapselle ennen kuin lapsi syntyi lähimmässä Tokmannissa ja sattumalta törmäsin tähän Pekkaan taas. Taas olisi ollut pieni tilaisuus sanoa, että "taisit soittaa minulle joskus monta monituista vuotta sitten ja minä olin olin ilkeä ja löin luurin korvaan. Anteeksi". Mutta sen sijaan välttelin häntä niin paljon kuin mahdollista. Mutta silloin kun jotain yrittää vältellä, niin tämähän tulee joka paikassa vastaan. Niin tämä Pekkakin oli aina jossain hyllyn välissä puuhailemassa, kun yritti kuikkelehtia muka huomaamattomasti. Leikin, etten muka tunne ja hän teki samoin tai hän ei muistanut minua ollenkaan.
Noh, ajankohta oli mahdollisimman huono, kun hän oli töissä. Mutta täytyy sanoa, että kyllä se vähän taas kummittelee, että tiedän hänen olevan töissä lähellä. Enää ei ole edes sitä tekosyytä etten tietäisi missä hän nykyään majailee.
Kirjeessä olin sitten sortunut jossittelemaan, että jos olisin ollut ystävällinen tälle Pekalle ja jatkanut puhelua. Olisi minulla kenties poikaystävä, jolla on työpaikka ja auto. Noh... Sen jossittelun voi hyvällä omallatunnolla raksia pois jossittelulistalta. Toivoisin, etten sorru alkamaan kenenkään kanssa VAIN työpaikan ja auton vuoksi.
Olen minäkin muutamalla "mitä jos" ja "voi kunpa" listalla ainakin joskus ollut. Eräs veljeni ystävä pyysi anteeksi, koska oli minua kouluaikoina lyönyt. Itse en muistanut koko tapausta.
Samainen kaveri kertoi, että hänen ystävänsä häpeää sitä miten hän oli minua koulaikoina kohdellut.
Muuta en koko ihmisestä muista kuin, että hän seurusteli minun pahimman kiusaajani kanssa.
Toinen veljeni kaveri kertoi, että hän oli lapsena ihastunut minuun. Minä luulin, että hän puhui siskostani, koska siskollani on aina ollut muutama ihailija siinä veljessarjassa. Mutta kun tapasin hänet hän toisti tarinansa ja kertoi nähneensä minut kesäleirillä. Siskoni ei tietääkseni ole ollut millään kesäleirillä.
Olisinpa minä tiennyt nuorempana tiennyt, että joku minustakin tykkää. Olisi varmaan vähän ollut parempi mieli.. Tai sitten kyseinen poika olisi saanut saman kyseenalaisen kunnian tulla kohdelluksi samoin kuin Pekka kymmenisen vuotta myöhemmin.. Kuka tietää...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti