Noh.. Itseä niskasta kiinni ja pölyrätti käteen. Samaten miettiä minne kaikki johdot yms. sellaset puskis.
Vaikka minä silloin, kun tyttö oli ihan sylivauva, odotti vaan, että tyttö kasvas, niin nyt on jo ikäväkin sitä aikaa, kun tyttö vaan nukkui ja söi. Toisaalta on myös mukavaa, kun hänen kanssaan voi jo hieman kommunikoidakin. Hän tunnistaa oman nimensäkin ja uteliaana kaikki pitää kokeilla.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti