Eilen lapsenvahti sairastui. Ensin ajattelin, että se siitä... Mutta tartuin luuriin ja sain toisen vahdin kolmannella puhelulla. Eipä siinä.. Pian sen puhelun jälkeen ohjaaja soitti ja kertoi olevansa kipeänä. Oli pakko perua lapsenvahtikin. Ei huvittanut pitkä ilta yksin lapsen kanssa ja pyysin lapsenvahtia kahville ja se taisi olla paras päätökseni pitkään aikaan. Keskustelumme virkisti kummasti ja sen voimalla porskutin tämänkin päivän.
Tein mieleeni positiivisen muistiinpanon itsestäni:
- Minulla on kavereita, jotka haluavat auttaa minua, eli, minusta pitää edes jotkut.
Eilen sairaanhoitaja arveli, että tarvitsen lääkärin arvioinnin kunnostani. Testin mukaan minulla on keskivaikea masennus. Tänään tuntui pöljältä mennä lääkärille valittamaan masennusta, kun olo oli todella kevyt. Pelkäsin, että se laittaa minut MTTn jonoon ja lässäyttää mielialalääkkeet kouraan.
Huomenna on aika terveyskeskuksen psykiatriselle hoitajalle. Toivon, että saan niistä kerroista apua päästä irti tästä tilanteesta.
Olisi pitänyt pysyä eri qruiseristakin... Erehdyin klikkaamaan "viimeiset buffaajat"-linkkiä... Ennen siellä oli hän ja pari muuta. Nyt siellä oli vain pari muuta. Ja nyt ei ole olo enää kevyt.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti