lauantai 26. tammikuuta 2013

Alitajuisia pelkoja, huonoa äitiyttä ja sitä samaa. Mutta sentään esitykset on menneet hyvin

Keskiviikko aamut on hirveitä. Pelkään niitä jo enemmän kuin maanantai aamuja, jotka nekin on vaikeita. Mutta koska tiistaisin mulla on ollut harjoituksia myöhään iltaan ja tyttö on lapsenhoitajan kanssa, eikä yleensä mene nukkumaan kuin vasta sitten, kun minä olen tullut. Hän on sitten ihan rättipoikki väsynyt aamulla, samoin kuin minäkin. Viime keskiviikkoaamu meni sitten tapellessa IHAN kaikesta. Tyttö märisi ja kiukutteli ja minulla ei pinna kestänyt mitään. Torstai aamuna minä nukuin istualteen ja tyttö nukahti kaikki ulkovaatteet päällä lattialle. Kerittiin kumpanakin aamuna töihin ja päiväkotiin.
To-pe välisenä yönä näin unta, että laitoin facessa eteenpäin jotain maisemakuvia joiden pohjalta yksi puolituttu laittaa minulle viestin, että niiden kuvien perusteella olen äitinä ihan loppuun palanut ja enkä jaksa tyttäreni kanssa. Perjantaina olin ihan pirteä ja aamu meni hyvin. Mikä lie kumma, mutta sain kyseisestä unesta voimaa, vaikka se toi esiin sen mitä alitajuisesti pelkään. Enkä ihan alitajuisestikaan. Ehkä ne on jotenkin hyvä jollain tasolla tunnustaa itselleen ja sitten kaikki on kirkkaampaa.

Eilen alkoi esityskausi ja hyvinhän se meni eilen ja tänäänkin, vaikka tuli jotain ihme replamokia. Nyt jo surettaa valmiiksi, että esityksiä on vain muutama jäljellä. Aivan mahtava näytelmä ja ihana porukka. Sieltä saa voimaa. Ja yleisöstä. Se on ihana tunne, kun yleisöstä hohtaa tunne, että ne viihtyy.

Eemelikamu kertoi aloittaneensa seurustelun ja päättelin kenen kanssa, kun luin kuvailut. Kirjoittelin minäkin hänen kanssaan  pari viestiä aikoinaan, kun vielä olin Qruiserissa. Viime aikoina nuo seurustelu-uutiset on saaneet mieleni enemmän tai vähemmän alavireiseksi, kun olen niin kamalan yksinäinen. Ei tämä. Mutta kun hän alkoi puhumaan, että "olin minäkin alamaissa vielä..." Ja "Kyllä asiat järjestyy", niin minua alkoi masentamaan.
En minä hänelle mitään valittanut. Kerroin  kuulumiset vain ja omasta mielestäni en ruikuttanut. Elämä on vain tällä hetkellä melkoista puurtamista. Kiirettä ja väsymystä. Taas pari yksipuolista ihailua. Ei edes kunnon ihastumista. Toinen on naimisissa miehen kanssa ja toisen yksityiselämästä en tiedä. Ulkoisen habituksen perusteella voisin veikata, että jos hänellä (ja aikavarmasti on, kun kaikilla tuntuu olevan) joku on, niin se on nainen.
Tuttua kauraa tarzanin tavaroita... Sitähän tämä elämä on minulla ollut viime aikoina. Mutta jahka tästäkin suosta jotenkin päästään yli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti