sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Oloherrattaren pohdiskelua

Tänään ei harjoitukset venyneetkään kamalasti ja minäkin sain siivottua. Pyykkäsin jopa hirmuisen pyykkikasankin pesukoneen edestä, vaikka ajattelin, että en minä kerkeä pyykätä kuin ehkä koneellisen, pari koko viikonlopun aikana. Juteltiin toisen näyttelijän kanssa, joka antoi minulle synninpäästön. Joskus on hyvä pitää päiviä, ettei tee yhtikäs mitään ja nollata.Täytyy myöntää: olo on mainio. Ja nautin tästä hetkestä, kun pää ei ole täynnä ikäviä ajatuksia. Huomenna voi ollakin jo ihan eri fiilikset, kun pitää mennä jo kuudeksi TOPPIpaikkaan, missä en viihdy yhtään.

Olen ehkä sitttenkin varannut väärän alan tai tehdastyöskentely ei vain ole minulle. Tai kumpaakin. En tiedä... Tänään hyvin menneiden harjoitusten jälkeen, kun on saanut tuta siitä miltä tuntuu kun viihtyy ja pitää siitä mitä tekee, eikä tarvitse koko ajan pinnistellä. Harmi, kun siitä ei kukaan maksa. Vaan nyt en ala sitä itkemään. Minun pitää vain löytää se oma juttuni ja jostain kaivaa itseluottamusta sen verran, että veisin sitä myös eteenpäin. Sen olen huomannut, että suurin vaikeus minulla on kuitenkin ryhmätyö. Vaikka sosiaalinen olenkin. Mutta haluaisin tehdä enemmän itsenäisemmin hommia omalla tavallani ilman, että tarvitsisi koko ajan neuvotella ja säätää.

Mutta nyt on siivottu ja viimeinen koneellinen on kohta koneesta ulos. Sitten voin luvalla soittaa musiikkia youtubesta ja huomenna toivon selviäväni kuudeksi työmaalle. Enää vain kolme viikkoa ja sitten takaisin kouluun. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti