sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Luovuuden lähteillä

Alkaa olla harjoituskausi lopussa ja minulla eka kertaa sellainen kutina pöksyissä, että minua innostaa koko näytteleminen ja odotan jo jännityksellä esityksiä. Lähdin mukaan, kun näytelmä oli mielestäni hyvä ja roolikin, vaikka iso onkin, ei ollut liian aikaa viepä, kun olen lavalla vain toisella puoliskolla. Mutta NYT vasta on sellanen innostus koko asiaan tullut.

Olin hölmö, kun kuvittelin, että pystyn teatterin taakseni jättämään.

Vaikka näistä mun valituksista täällä voisi muuta kuvitella, minulla on todella vaikea näyttää haavoittuvuutta. Mikään kivikasvo en ole, mutta mikäli pystyn itseni hillitsemään, niin sen teen kunnes olen itsekseni. Tämä on ollut sitten huono puoli näyttelijänä, koska minulla on ollut myös näyttämöllä tietynlainen suojamuuri. Koomiset roolit ovat olleetkin niitä lemppareita, kun niissä ei ole tarvinnut mennä pintaa syvemmälle, eikä tarvitse olla samalla tavalla "paljas" kuin muissa rooleissa. Nyt olen päättänyt antaa itselleni luvan olla muuriton. Vähän se on vaikeaa ollut, mutta pikkuhiljaa kivi kiveltä se on alas tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti