keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Pelon kohtaaminen

Tultiin hiihtolomailemaan Taivalkoskelle ja heti ensimmäisenä kunnon lomapäivänä iski ihan hirveä hammassärky. Oli pakko soittaa paikalliselta hammaslääkäristä kipupäivystysaika. Olin menossa juuri samaan paikkaan mistä minunkin hammaslääkärikammo on peräisin. Hetken kerkesin pelätä, että siellä olisi sama hammaslääkärikin, mutta siskoni tiesi kertoa, että se on jo eläkkeellä.
Astuessani hammashoitolaan sisään mietin, että se paikka on kutistunut. Oli hassu "jättiläinen lilliputtimaassa"-olo. Muistot siitä paikasta on 80-90-luvuilta. Vastaanottovirkailija puhutteli minua etunimeltä, samoin hammashoitaja. Se lisäsi vain oloa, että olen isoksi kasvanut lapsi taas menossa hammaslääkärille. Huonekin oli sama kuin silloin penska- ja nuoruusvuosina. Mielessä oli flashbackit lapsuudesta ja jotka yhdistyivät tähän päivään. Lääkäri vain tervehti kuin aikuista tervehditään ja ai niin... Se ei ollut se sama lääkäri.
Eipä se puudutus tälläkään lääkärillä mennyt ihan putkeen, mutta meni se paremmin kuin sillä lapsuuden ajan hammalääkärillä. Kun tämä huomasi, että puudutus ei ihan toiminutkaan, hän sanoi vain "kas puudutus ei ihan tänne asti ole levinnyt" ja jatkoi toimenpidettä. Mutta ei sentään totaallisesti nollannut minun kivun tuntemusta kuin edeltäjänsä:"No, ei tämä voi käydä kipeästi". Ja jatkanut sitten toimenpidettä.
Tänään aamulla, tai huomasin jo eilen illalla, ettei se paikkaus onnistunut. Kivut oli edelleen niin kamalat, että takaisin hammaslääkäriin vaan ja taas oli sama olo kuin eilen: "jättiläinen lilliputti"-maassa. Kohtasin samassa kauhujen talossa toisen pelkoni, jota olen onnistunut välttelemään tähän asti onnistuneesti, vaikkakin tiesin, että kyllä tämä päivä vielä tulee. Hammaslääkäri sanoi jo kätellessä: "Kyllä meillä on pakko siihen tehdä juurihoito".
Tällä kertaa puudutus toimi ja sitä lisättiinkin, mutta karmaisevaa oli katsoa kuin niitä teriä vaihdettiin silmieni edessä. Ja äänestä kuulin kuinka ne terät hioivat luuta. Mutta kaiken kaikkiaan tämä kokemus ei ollut niin paha kuin odotin sen olevan.´Vielä en uskalla hihkua, että olisin täysin kivusta vapaa. Toivon, että suussa tuntuva kipu on vain sörkkimisestä johtuvaa ärsytystä, eikä muuta.

Sanovat, että jos pelkonsa kohtaa silmästä silmään, niin siitä pääsee. Enpä voi sanoa kokeneeni ihmeparantumista hammaslääkäripelosta. Ehkä tulevaisuudessa uskaltaudun hammaslääkärille ennen kuin hammas murenee suuhun tai on niin kipeä etten voi olla sen kivun kanssa (kuten tähän asti). Nimittäin kolmatta hampaisiin liittyvää pelkoani en halua kohdata: Hampaiden menetystä. Ei minulla ole suoraa hammasrivistöä ja ei tule koskaan olemaankaan, mutta olisi ihan kamalaa, jos yksikään niistä olisi pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti