perjantai 19. lokakuuta 2012

Kaikki hyvin ja sitten ei olekaan

Olen seilannut seilannut ristiriitaisissa tunneaalloissa. Toisaalta olen tyytyväinen taas elämääni pitkän tyytymättömyyskauden jälkeen, mutta samalla olen itkeskellyt omaa surkeuttani. Niitä samoja ajatuksia taas. Ei tarvitse varmaan toistaa.
En muista viimesiä menkkojani ja tunne-elämä hailahtelee. Jos en tietäisi varmasti, että raskaus on fyysinen mahdottomuus, niin epäilisin sitä vahvasti. Mutta oikeasti en tietäisi mitä tekisin, jos olisin raskaana. En minä jaksaisi yhden kaksivuotiaan ja pienen vauvan kanssa yksin. Joten olisin todella kipeiden ratkaisujen edessä.

Mutta ONNEKSI raskaus on mahdottomuus, joten kyse on vain mun päästä, joka tarvitsisi paljon terapiaa.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Kellä Onni sillä renttu elämä

Viikonloppu meni perinteisesti stereotypisen yh-äidin lapsettoman viikonloppu kaavan mukaan, vaihteeksi. Tyttö perjantaina äkkiä isälleen. Muutama lasi, ehkä vähän enemmänkin alkoholipitoisia juomia, baariin, mistä raahaan kotiin mahdollisimman väärän ihmisen. Aamulla löytyy puhelinnumero johon en aio soittaa enkä laittaa viestiä.
Ja tällaisen viikonlopun jälkeen minä tajusin, että mun elämä on ihan hyvä juuri näin. Kyllä ihmismieli on ihmeellinen.

torstai 11. lokakuuta 2012

Psyykkisiä ja fyysisiä kolareita BUM!

Koulumatkallani on kaksi tiukkaa käännöstä, joista olen aiemminkin miettinyt, että näissä voi joku päivä käydä pahastikin, kun ihmiset (ja minä heidän mukanaan kaarretaan kovalla vauhdilla menemään). No nyt siinä sitten kävi. Pari nuorta tyttöä ajoi vierekkäin koko tien leveydeltä edelläni ja jäivät seisomaan liikennevaloihin. Minä käännyt ainoasta raosta siitä tiukasta käännöksestä ja vastaan ajaa nuori poika ja koska minulla oli vauhti kova, niin kuin pojallakin, ja kummallakaan ei ollut mitään paikkaa mistä väistää, niin kolarihan siitä tuli. Onneksi kumpikin selvittiin naarmuitta.
Tänään on onnettumuusalttius ollut todella korkealla. Koulusta palatessanikin meinasi tulla pyöräkolari jonkun vanhemman miehen kanssa, joka ei yhtään seurannut muuta liikennettä. Kun siitä selvisin, niin näin, kun auto ajoi päin punaista ja melkein jonkun naispyöräilijän päälle.
Piti sitten tarkistaa Astron horoskoopista, että näkikö se ennalta onnettomuusaltiutta tälle päivää. Ei nähnyt, mutta tämän se näki:

"Tunnemaailma sekaisin?
Venus kvinkunssi Kuu
Alkaa:09.10.2012 Päättyy:12.10.2012
Voimakkuus: 3 tähteä
Turvallisuus ei aina ole sitä, mitä kuvittelet sen olevan. Tänään saatat kokea jonkun läheisen pettävän luottamuksesi pahemman kerran jossain sinulle tärkeässä asiassa. Ongelma on kuitenkin vain sinun odotuksissasi ei kenenkään muun tekemisessä."

Saa vääntämällä vääntää tuota tekstiä, koska tänään en ole tunetnut kenenkään minua pettäneen, mutta takapakkia menin taas tässä kesästä toipumisessa. Eräänlainen petoshan siihen(kin) liittyi. Ja tuo odotus-homma osui suoraan napakymppiin. Tai melkein.
Itkun kanssa tulin koulusta, kun taas mietin, että minussa on joku perstavanlaatua oleva vika. Ja että kuinka olen tuomittu yksinäisyyteen.

Sentään sen verran olen mennyt eteenpäin, että olen huomannut jo muut naiset. Ihkuuntunutkin hieman yhteen. Kaukaisesti (taas) ja yksipuolisesti (taas). Tämä nainen on aika suurella todennäköisyydellä hetero ja yksi päivä näin hänellä fritsun kaulassa, joten se siitä... Mutta ainakin on astuttu askel eteenpäin, vaikka tunnemaailma märisee samaa.

Ostetaan onnellisuutta ja annetaan vaihdossa kykenemättömyys kontrolloida syömisimpulsseja. 




keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Hajatelmia 4

Miksi Perussuomalaiset käyttää Ruotsin värejä? Kuka niiden mainokset suunnittelee? Ne on ihan kamalia.

Mikä ihme vetää Johan Bäckmania? Minä en ymmärrä hänen motiiviaan lietsoa Venäjävihaa Suomessa ja Venäjällä vihaa kaikkia muita kohtaan. En ymmärrä...


perjantai 5. lokakuuta 2012

Muistojen tiellä

Yläasteella oltiin ja kaverit puhui Kauniista ja rohkeista, mikä oli minulle ihan outo ohjelma. Kävi ilmi, että Ridge ei mennytkään Carolinen kanssa naimisiin, kun hän pyörtyi alttarille. Ja siksi Brooke onkin Ridgen kanssa, eikä Caroline. Minä ihmettelin, että mikä syy se pyörtyminen on olla menemättä naimisiin jonkun kanssa. Olisi vain muuttaneet hääpäivää. Vasta vähän myöhemmin ymmärsin, että saippuaoopperamaailmassa pitää kaapata se hemesti kainaloon ja veri suussa kiitää alttarille. Muuten kilpakosijat/taret ehtii ensin.

torstai 4. lokakuuta 2012

Tunnustuksia(ko)

Viime lauantain piti olla Astron horoskoopin mukaan merkittävä päivä minun elämässä. Siitä alkoi uusi kahden vuoden sykli. Kaikki päivän tapahtumat olivat merkityksellisiä.
Osallistuttiin lapsen isän ja tyttären kanssa tyttären pikkuserkun 5-vuotissynttäreille. Söin siellä suolattua siikaa, johon ihastuin todenteolla, vaikka en raa'asta kalasta tykkääkään. Hetken mielijohteesta pyysin exää meille yöksi, kun halusin tehdä tyttären onnelliseksi. Bussia odotellessa tajusin, että ex rakastaa minua yhä. Qruiserissa pari vanhempaa naista laittoi viestiä. Vaan kumpikin asuu pääkaupunkiseudulla, joten se siitä sen syvemmästä sitten.
Syömisestä jäi huono omatunto. Sunnuntaina yritin hommata itselleni laksatiiviset vaikutukset syömällä rasiallisen xylitolpastilleja huonolla menestyksellä.

Tänään ostin salmiakkidumblepatukan ja sen takia ostin sitten paketillisen xylitolpastilleja. Tällä kertaa sain halutun lopputuloksen ja olen istunut vessassa koko illan.

Ehkä kuvittelen, että jos minä en osta laksatiiveja apteekistä tai työnnä sormia kurkkuun, vaan vedän jotain keinomakeutettuja pastilleja, niin en NIIN paljoa flirttaile syömishäiriön kanssa.Osa minusta haluaa sairastua anoreksiaan tai bulimiaan ja vihaa sitä, etten kykene olemaan syömättä. Ja iso osa minusta on alkanut tuntemaan syyllisyyttä joka ikisestä suupalasta ja vielä isompi osa minusta ei kykene vastustamaan herkkuja.

Perjantai on herkuttelupäivä ja silloin menen toiseen äärilaitaan, eli pakotan itseni syömään kaikkea makeaa ja suolaista runsaskalorista, vaikka ei mieli niin tekisikään.

Eli kaiketi tunteiden yksipuolisuus ja ihmisten kaukaisuus ja vaikea suhde ruokaan jatkuu seuraavat pari vuotta - ko? - kö?