Kaikki voi hermostuttaa naista, joka elää vanhanpiian elämäääää! Auringon laskun jälkeen laittaaaa nukkumaan alasti. Ja eräänä aamuna herätessään / muisti juuri nähneensä / raa'an seksuaalisia / unia
On sellanen olo, että naiseus olisi puhjennut kukkaan, mutta kukaan ei ole sitä kukkaa poimimassa. Däm!
perjantai 31. elokuuta 2012
torstai 30. elokuuta 2012
Hajatelmia 2
Lapsensaannin jälkeen olen kuulema alkanut vastaamaan puhelimeen aikuisesti, enkä nuorekkaan huolettomasti. Olen kuulema tajunnut elämän realiteetit.
Nyt olen pitkään aivan liian tietoinen itsestäni, kun puhelimeen vastaan. Tai sitten alan keksimällä keksimään nuorekkaan huolettomia tapoja vastata puhelimeen.
***
Ruokahalu tekee paluuta takaisin. Voi Vittu!
Nyt olen pitkään aivan liian tietoinen itsestäni, kun puhelimeen vastaan. Tai sitten alan keksimällä keksimään nuorekkaan huolettomia tapoja vastata puhelimeen.
***
Ruokahalu tekee paluuta takaisin. Voi Vittu!
tiistai 28. elokuuta 2012
On vain iloittavat ilot ja surtava surut. Sitten nokka kohti uusia seikkailuja.
Miten surun vaiheet menikään? Tuliko siinä ensin kieltäminen, sitten viha, sitten suru ja sitten hyväksyminen? En muista. Enkä tiedä onko tuo jostain hömppäohjelmasta pomittu vai mistä olen tuon kuullut...
Miten vaikea minun oli käsittää, että keskenmenon, jonka koin hyvin vahvasti lapsen kuolemana, voi hyväksyä? Ja miten paljon minä sitä vastaan tappelinkin ja lopulta se oli vain pakko hyväksyä, jotta pääsin eteenpäin.
Nyt olen miettinyt, että minä en jaksa olla taas hyväksymässä TAAS. Pitää hyväksyä, että toinen on luultavimmin helpottunut, kun minä en ole enää hänen elämässään ja ei luultavasti minua edes mieti. Kun taas minä täällä käyn surun vaiheita läpi.
Ja tänään tuntui karvaalta kalkilta myöntää itselleen se, että minua on luultavasti retkutettu. Ja hyväksyttävä se ilman itsesääliä tai katkeroitumista. Ja nieltävä, että minä olin uhri. 4n motiiveja en tiedä. Kusettiko tahallaan, vai uskoiko itsekin omat höpinänsä. Olen halunnut uskoa jälkimmäistä, mutta pakko se on kohdata sekin vaihtoehto, että olen ollut pelurin käsittelyssä. Lopputulos oli joka tapauksessa sama.
Se on pakko hyväksyä, että pääsee eteenpäin...
Psyk.hoitaja kehoitti minua miettimään keinoja, jolla saisin vahvistettua itseäni.... Vaikea... Hyvin hyvin vaikeaa edes miettiä. Miten tehdä se ilman, että suojautuu muurin taakse? Kyllä minä haluan joskus taas vielä ottaa riskin ja paljastaa kaulavaltimoni jollekin ja luottaa, ettei se siihen sivalla.
MUTTA taas yksi asia positiivisten asioiden listaan:
Miten vaikea minun oli käsittää, että keskenmenon, jonka koin hyvin vahvasti lapsen kuolemana, voi hyväksyä? Ja miten paljon minä sitä vastaan tappelinkin ja lopulta se oli vain pakko hyväksyä, jotta pääsin eteenpäin.
Nyt olen miettinyt, että minä en jaksa olla taas hyväksymässä TAAS. Pitää hyväksyä, että toinen on luultavimmin helpottunut, kun minä en ole enää hänen elämässään ja ei luultavasti minua edes mieti. Kun taas minä täällä käyn surun vaiheita läpi.
Ja tänään tuntui karvaalta kalkilta myöntää itselleen se, että minua on luultavasti retkutettu. Ja hyväksyttävä se ilman itsesääliä tai katkeroitumista. Ja nieltävä, että minä olin uhri. 4n motiiveja en tiedä. Kusettiko tahallaan, vai uskoiko itsekin omat höpinänsä. Olen halunnut uskoa jälkimmäistä, mutta pakko se on kohdata sekin vaihtoehto, että olen ollut pelurin käsittelyssä. Lopputulos oli joka tapauksessa sama.
Se on pakko hyväksyä, että pääsee eteenpäin...
Psyk.hoitaja kehoitti minua miettimään keinoja, jolla saisin vahvistettua itseäni.... Vaikea... Hyvin hyvin vaikeaa edes miettiä. Miten tehdä se ilman, että suojautuu muurin taakse? Kyllä minä haluan joskus taas vielä ottaa riskin ja paljastaa kaulavaltimoni jollekin ja luottaa, ettei se siihen sivalla.
MUTTA taas yksi asia positiivisten asioiden listaan:
- Eräs vanha tuttu pyysi minua ja tytärtä syömään luokseen perjantaina.
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Sunnuntai
Siivosin. Piti siivota jo eilen, mutta se päivä menikin tuota ikävää ja yksinäisyyttä potiessa. Tänään sain itsestäni sen verran irti ja sain opeteltua repliikkejäkin vähäsen. Sellainen olo tuli, että minä saan elämästä kiinni, kunhan vain olisi tekemistä ja en vain täällä kotona jurnottaisi koko ajan. Minä jopa tykkäsin replojen pänttäämisestä, vaikka olen yleensä sitä inhonnut. Huomasin, että uneksinkin jo ns. paremmasta huomisesta. En ole siihenkään kyennyt 4:n lähdön jälkeen.
Mieli on ollut melko matalalla ns. tyhjinä hetkinä. Hain tyttären ja lapsen isä oli kuin ei mitään viimeksi ollut tapahtunutkaan. Se ottaa niin itsestäänselvänä, että minä annan sen raivarit mennä ilman olankohautusta. Ja minun teki mieli kääntyä jo ovella. Kun minulla lipsahti, ettei taaskaan ole lapsenvahtia tiistaiksi, niin vahingonilon kuuli hänen äänestään, kun hän sanoi "Se voikin olla vähän vaikeaa". En sanonut mitään, vaikka toistaiseksi olen joka tiistaille lapsenvahdin saanut.
Mutta niin kamalan huonosti sekin ihminen minut tuntee, vaikka oltiin yhdessä ties kuin kauan. Jos minä jotain päättämällä päätän, niin minä kyllä löydän keinot, että asiat järjestyy.
Tytär itki isänsä perään ja se tuntui niin epäreilulta. Ei se minun perääni paljon koskaan itke. Olisi niin kiva, että minä olisin jollekin edes joskus se rakkain.
Mieli on ollut melko matalalla ns. tyhjinä hetkinä. Hain tyttären ja lapsen isä oli kuin ei mitään viimeksi ollut tapahtunutkaan. Se ottaa niin itsestäänselvänä, että minä annan sen raivarit mennä ilman olankohautusta. Ja minun teki mieli kääntyä jo ovella. Kun minulla lipsahti, ettei taaskaan ole lapsenvahtia tiistaiksi, niin vahingonilon kuuli hänen äänestään, kun hän sanoi "Se voikin olla vähän vaikeaa". En sanonut mitään, vaikka toistaiseksi olen joka tiistaille lapsenvahdin saanut.
Mutta niin kamalan huonosti sekin ihminen minut tuntee, vaikka oltiin yhdessä ties kuin kauan. Jos minä jotain päättämällä päätän, niin minä kyllä löydän keinot, että asiat järjestyy.
Tytär itki isänsä perään ja se tuntui niin epäreilulta. Ei se minun perääni paljon koskaan itke. Olisi niin kiva, että minä olisin jollekin edes joskus se rakkain.
lauantai 25. elokuuta 2012
Ikävä
Ei sitä koskaan muista, että ei kannata lähteä baariin tappamaan omaa yksinäisyyttään ja pakoon ikäviä tunteita ja ajatuksia. Ne on aina aamulla vastassa.
Olisipa ihana nyt vain painautua jonkun kylkeen ja jatkaa unia.
Olisipa ihana nyt vain painautua jonkun kylkeen ja jatkaa unia.
torstai 23. elokuuta 2012
Kriisi Happy Happy Joy Joy!
"Ihan
kiva päivä. Kävin siellä lääkärissä ja se passitti terveyskeskuksen
psykiatrisellehoitajalle. Saan käydä siellä viisi kertaa. Toivottavasti
ne riittää.
En nyt torpedoi tuota. Enkä nuita muitakaan, vaikka mieleni lyttäyspommeja laittaakin.
Normi-ilta"
Siinä oli eilisen kuulumiset, kun kaveri kysyi... Tuleekin mieleen. Millainen päivä minulla on, kun minulla on ihan kamala päivä?
Terveyskeskuksen masennustestissä sain tuloksen keskivaikea masennus. Sain ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka luona tänään kävin. Hänen mukaansa minulla ei ole masennus. Minulla on kriisi. Saan nyt häneltä kriisiapua.
Enpä ole koskaan iloinnut kriisistä. Mutta minä en ole mielenterveyspotilas, vaan minulla on KRIISI.
Olo on taas kevyempi ja tuntuu, että ehkä olen taas omaitseni joskus. Viime ajat olen tuntenut itseni lähinnä varjoksi siitä mitä oikeasti olen ja enpä olisi koskaan uskonut, että sanon näin, mutta minulla on itseäni ikävä.
Psykiatrinen hoitajani löysi minusta taas lisää positiivisia puolia. Yritän ne muistella tähän:
Siinä oli eilisen kuulumiset, kun kaveri kysyi... Tuleekin mieleen. Millainen päivä minulla on, kun minulla on ihan kamala päivä?
Terveyskeskuksen masennustestissä sain tuloksen keskivaikea masennus. Sain ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka luona tänään kävin. Hänen mukaansa minulla ei ole masennus. Minulla on kriisi. Saan nyt häneltä kriisiapua.
Enpä ole koskaan iloinnut kriisistä. Mutta minä en ole mielenterveyspotilas, vaan minulla on KRIISI.
Olo on taas kevyempi ja tuntuu, että ehkä olen taas omaitseni joskus. Viime ajat olen tuntenut itseni lähinnä varjoksi siitä mitä oikeasti olen ja enpä olisi koskaan uskonut, että sanon näin, mutta minulla on itseäni ikävä.
Psykiatrinen hoitajani löysi minusta taas lisää positiivisia puolia. Yritän ne muistella tähän:
- Olen fiksu
- Elämäni perusta on kunnossa
Kaverini kertoi, etä hän oli tiennyt minun olemassaolosta ennen kuin oli minut tavannutkaan, koska minusta oli puhuttu paljon, kun teatteriporukoissa olivat menneitä muistelleet. Hän sanoi:
- Hyvä näyttelijä
- saisin olla ylpeä, että jaksan opiskella ja hoitaa tyttöä yksin.
En nyt torpedoi tuota. Enkä nuita muitakaan, vaikka mieleni lyttäyspommeja laittaakin.
Olotilan paranemisen myötä on tullut ruokahalukin takaisin. Nyt tekee taas tiukkaa olla ilta syömättä. Viimeisimmät viikot on mennyt, ettei ole paljoa ruoka maistunut. Koulussa olen syönyt ja illat elänyt kahvilla. Painoa on pudonnut 7,9 kiloa sen jälkeen, kun 4 lähti.
Nyt huokaan, kun epäilen, että kohta lihon tuon kaksinkertaisena takaisin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
