perjantai 8. helmikuuta 2013

Äänettömän höpöttelyä

Pitihän sen Herra Murphyn taas tulla ja pilata kaikki. Tai ainakin yrittää. Eilen oli kuumeinen olo ja ääni painoksissa. Tänään on ollut vain ääni painoksissa ja aamulla se katoilikin. Huomenna alkaa kahden viimeisen esityksen putki. Saa nähdä... Tänään olen pariin otteeseen kurlutellut suolavedellä, juonut hunajalla maustettua teetä, syönyt apteekista ostamiani pastilleja. Ainoat mitä en ole tehnyt, ja joita on suositeltu: juonut viinaa kahta päivää putkeen tai edes juonut rommia ja jotain muuta alkoholia hunajalla maustettuna.

Ruokahalu on palannut... Tai pikemminkin makeanhimo. Ja sitä myötä myös pari kiloa. Maanantaina aloitan taas uudestaan suupalojeni syynäämisen. Koulunpenkille paluun kyllä huomaa hankaluutena pitää kirjaa syömisistään.

Ja tänään usean päivän hyvän mielen jälkeen taas masennutti ne samat asiat mitkä aina ennenkin. Mutta sentään huonosta äitiydestä olen päässyt yli. Googlasin ja törmäsin tähän lauseeseen: "Kun uhmaikäinen kiukkuaa äidilleen, mutta käyttäytyy sopuisasti päiväkodissa ja mummolassa, kyse ei ole äidin huonommasta kasvatustyylistä, vaan suhteen läheisyydestä." Tämä oli niin lohdullinen, etä pitäisi se tatuoida vaikka käteen, jos ei muualle sitä saa laitettua. 
Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta löytyi ihan käytännön neuvojakin, eikä vain tuo lohduttava lause. Nyt onkin mennyt muutama päivä paremmin, kun olen saanut itseni sellaisiin kuosiin, etten mene itse tunteella mukaan tyttären kiukutteluun. Vaan olen jotenkin osannut pysyä vähän rauhallisempana ja keksinytkin pari juttua, jotka toimii jonkin aikaa.

Mieli on mennä katsomaan kaikkea kulttuuria mitä Oulussa on tarjolla. Pitkästä aikaa elokuvissakin on elokuvia, jotka kiinnostaa ja teatteriin on jo Kätilöön liput hommattu ja ensiviikolla pitää muistaa varata Pirkko Saision Oulun vierailuesityksen liput. Kyllä minusta varmaan ihan kelpo kukkahattutäti tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti