Minä luulen, että Hra Murphy on muuttanut meille asumaan ja/tai universumissa on oikeasti joku, joka pitää hauskaa kustannuksellani. Oli kuka tai mikä tahansa, niin koko sydämestäni sanon: "Haista VITTU!"
Olipa taas suunniteltu, että mentäisiin tyttären ja tytön isän kanssa uimaan viikonloppuna tyttären kolmivuotisten kunniaksi. Oltais sitten käyty jossain purilaispaikassa syömässä ja kotona olisi syöty jälkkäriksi kakkua. Niin oli tarkoitus... Jo etukäteen mielessäni hehkuttelin kuinka tyttö tykkää, kun saa olla sekä äidin, että isän kanssa uimassa, mikä on parasta heti Karvisen jälkeen.
Mutta keskiviikko iltana olin kamalan väsynyt ja torstai-aamuna ei ollut epäilystäkään, kuumetta oli 38 astetta. Perjantaina kuumetta oli jo 39 astetta ja oli uimiset oli pakko unohtaa. Mutta kakun päätin tehdä vaikka väkisin.
Ensimmäinen kakkupohja oli kova päältä nestemäistä taikinaa sisältä. Toinen oli uunissa tunnin. Kivikova päältä ja paikoin palanutkin. Sisältä hiinä
ja hiinä, että onko raaka vai kypsä. Laitoin lapsen isän hakemaan
kaupasta valmiskakkupohjia samalla reissulla, kun hakee tyttären.
Kotimatkalla oli tytöllekin noussut kuume 38 celsiukseen.
Järki sanoi jo, että unohda se kakku jo, kun tyttärelle tuskin kuumeessa maistuu ja ei minunkaan ruokahalu ollut parhaasta päästä. Lapsen isä ei ole niin syöppö kuin maineensa antaa ymmärtää. Mutta hän luultavasti olisi ainoa, joka sitä söisi. Mutta minähän olin päättänyt sen kakun tehdä.
Minulta loppui kunto tehdä siitä sellaista kuin mielessäni ajattelin, joten tällainen siitä sitten tuli:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti