Ja niin haudattiin näytelmä lauantaina. Tuntuu, että mulla se jäi ihan kesken, mutta minkäs teet. Hiihtoloman jälkeen aletaan uudestaan harjoittelemaan jotain muuta näytelmää. Toivottavasti sattuu yhtä mieleinen.
Eilen käytiin kaverin kanssa katsomassa Kielletyt laulut Oulun kaupungin teatterissa. Ja sanon suoraan, etten olisi krapulapäivänä muuten lähtenyt ja maksanut vielä 28 euroa, ellei lavalla ollut Pirkko Saisio. Ja kannatti kyllä, vaikka jossain vaiheessa meinasikin peppu puutua, kun tuli pari vähän tylsempää laulua, mutta yleisesti ottaen oli positiivinen kokemus. Jos niitä lauluja on cd:nä missään, niin mielelläni jopa ostaisin.
Vähän nolotti, kun halvempien lippujen toivossa ostettiin liput eturiviin, mutta ei ne ainakaan meille yhtään sen halvempia olleetkaan. - Tai sitten saatiin vinkki vähän liian etukäteen, koska vähän lippujen lunastuksen jälkeen eturivin alennuslippuja mainostettiin. Noh joka tapauksessa.. Rahaahan se vain on ja se on maallista. Ei ehkä olisi nolottanut niin paljoa, mutta mun ja kaverin lisäksi siinä istui vain joku tuntematon nainen. Ei ollut sellaista joukon tuomaa turvaa, eikä voinut kadota olemaan vain yksi kasvo muiden kasvojen joukossa.
Olisin varmaan muuten ihan täydellinen kukkahattutäti, joka harrastelee eri taiteita vapaa-ajalla ja käy katsomassa näytelmiä ja taidenäyttelyitä, ellen olisi oman näytelmäni hautajaisissa vetänyt täydellisiä perskännejä ja oksentanut sänkyni viereen. Viinilasillisen sijaan menin kaupungin teatterista kebapmättölän kautta kotiin, missä pesin oksupyykkiä koko illan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti