keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Everyday blues

Elämä on palannut raiteilleen. Puhelinlaskutkin alkaa olla normisuurusia ja minä herään päivittäin kouluun ja pyöritän arkea. Eikä se enää tunnu niin painostavalta. Ei ole edelleenkään mitään järisyttävän järkevää sanottavaa taikka mitään elämää suurempia oivalluksia. Ei ole oikein mitään toiveita tulevaisuudelle eikä mielessä mitään isompia tavotteita joita kohti edetä. Olen kone. Vaikkakin olo on kevyempi kuin pitkiin aikoihin.

Joku mättää, mutta en tiedä mikä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti