Minua on aina jotenkin vierastanut se, että asetetaan etukäteen vaatimuksia sille ihmiselle, jonka kanssa halutaan olla ennen kuin on edes tavannut kyseistä ihmistä, kun sitä kuitenkin sitten päätyy ihastumaan sellaiseen, joka on kaikkea muuta kuin toivotun kaltainen. Tai sitten on juuri sitä. Se on melko mystistä miten ihmiset rakastuu ja ihastuu ja kehen ja miksi.
Kaveri tässä ihan vasta heitti ilmaan kysymyksen, että millainen sen ihminen olisi, jonka kanssa olisi hyvä olla tai haluaisi olla. Ehkä pitäisi laittaa ainakin mieleen ylös jotain kriteereitä, jos se sitten karsisi pois isommat virheet ja haihattelijat.
Sitten toinen kaveri sanoi lukeneensa, että jos me oikein jotain halutaan, niin me alitajuisesti pusketaan sitä pois. Olen myös kuullut, että kun oikein jotain haluaa, niin sen kyllä saa. Enemmin tai myöhemmin. (Ja minun tapauksessa, kun sillä ei ole enää mitään väliä).
En sitten tiedä uskonko näihin ajatuksenvoima juttuihin. Siihen voin vähän uskoa, että voi hyvinkin olla, että sitä hyljeksii alitajuntaisesti sitä mitä kovimmin haluaa, koska se halukin on yksi elämää eteenpäin vievä voima. Kun se on pois, niin mitä tilalle. Halutaanko sitten jotain muuta vai ollaanko nirvanassa? Se, että halutaan aina jotain, on kaiketi se elämän tarkoitus...
Toisaalta pitäisi keskittyä vaan tähän päivään ja tähän arkeen, vaikka se tuntuukin niin saatanan tylsältä ja kaatuvan päälle. Mutta minkäs teet... Ei sille voi mitään, että ajatukset on siellä mistä isoin puute.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti